Kevät edistyy Erikasmäessä - kohti kesää

Toivottavasti säät pysyvät lämpiminä, sillä niin mahdoton kuhina ja surina kuuluu niin kirsikka- kuin
kriikunapuissakin. Pienet ahkerat pörriäiset siellä hoitelevat hommiaan kiitettävästi.
Myös marjapensaat ovat alkaneet pikkuhiljaa kukkia. Toivottavasti saadaan elokuussa hyvä sato.
 

 

Kirsikkapuu kukassa. Harmi vain ettei tämä ei-jalojuurinen komea ja komeasti joka kevät kukkiva kirsikkapuu koskaan tuota satoa. Jos tiedät mikä auttaisi - kerro ihmeessä.
Puun vieressä on kaksi muutakin kirsikkapuuta, mutta ne kukkivat aina lähes viikon tätä myöhemmin ja siksi ainakaan pölyttäjää ei ole läheisyydessä.

 

 Kirsikankukkia

  Kriikunapuu kukassa.

 

 Kriikunapuu kukassa.

 Valkoherukka

 Mustaherukka

 Punaherukka

Punaherukka kukkii - tiedossa runsaasti marjoja.

Vinttigallerian aarteita: Puisto (nro 1322)

Ulla-Maija Vikman oli Riihimäen lasilla harjoittelijana 1960-luvun lopussa. Hänen uransa lasitaiteen parissa oli melko lyhyt ennenkuin hän siirtyi Plastex Oy:lle suunnittelutehtäviin.

Riihimäen Lasille Vikman suunnitteli (1968) tämän Puisto-nimisen maljakkosarjan johon kuuluu 4 erilaista tuotetta. Sarja jäikin hänen viimeisekseen Riihimäen Lasilla.

Puisto-maljakoita valmistettiin rubiininpunaisena, oranssina, vihreänä, amberina ja kirkkaana. Värilliset maljakot ovat ns. väriverholasia ja muottiin pyörittäen kiinnipuhallettuja. Maljakoiden suut ovat hiotut, siksi kannattaa ostovaiheessa olla tarkkana - suun reunassa on usein pieniä tai suuria lohkeamia.

Maljakot ovat 20cm korkeita ja painavat noin 570g. Maljakoiden hinnat alkavat väristä ja kunnosta riippuen 45eurosta priiman 60 euroon.
Tässä maljakossa on Riihimäen Lasin Tassu-tarra, jota ei koskaan laitettu sekundaan.

 

 Vihreä Puisto-maljakko ja kirsikankukat

Karitsakarusellin kuulumisia... Ruoho alkaa vihertyä

Kevät etenee ja ruoho vihertyy vauhdilla. Karitsakarusellin kakarat pitäisi pikkuhiljaa totuttaa vihreälle ravinnolle. Ensimmäiset pari jo muutaman viikon vanhaa, kesyintä ja uskaliainta kaverusta ottavat ensikontaktia puutarhan vihreyteen.
Kaikki uuhet eivät ole vielä karitsoineen. Vielä viisi emoa odottaa pienokaista. Pari kantavaa lähti myös uusiin koteihinsa synnyttämään. Kaikkiaan lampolassa juoksentelee 22 eri-ikäistä ja väristä karitsaa. Trendivärinä tänä vuonna on ehdottomasti musta valkoisin merkein. Vanha herra Jordman on siis ollut ahkerana. Myös Sampolla (suomenlammas) ja Jeevelillä (oxford down) on ollut omat pienet haareminsa.

Tsarinna ihmettelee ovelta avautuvaa puutarhaa

 

 Etualalla pienen pienenä syntynyt pullokaritsa Myrsky. Kuvassa ei näy velipoika Tyrskyä. Nimet tulivat siitä kovasta kevätmyrskystä huhtikuussa, jolloin sisarukset syntyivät.

Myös edessä oleva pieni pässipoika oli syntyessään heiveröinen ja lampolassa kylmä vaikka oli lämpölamppujakin. Ei auttanut muu kuin kääräistä värjöttelevä pikkuinen vanhaan villapaitaan ja tuoda sisälle. Yö kun oli, niin nukuttiin saksanpaimenkoira, minä ja karitsa sohvalla aamuun asti, että muu väki saattoi levätä rauhassa. Eikä muuten ollut ensimäinen kerta - eikä viimeinenkään =)

 KIIRE...ettei eksy porukasta!

 

 

 EU-merkit saamme korviin muutaman viikon sisällä. Vielä ei ole kiire.

Taas vähän edistystä keittiössä...

Siinä sitä keittiön lattiaa on esillä kahden muovimaton ja yhden lastulevykerroksen alta. Alkuperäinen lattia on todella käytössä kulunut  - siis kuvassa hiomaton lautalattia. En tiedä mitä polkkaa tai ripaskaa keittiössä on tanssittu kun niin on maali lähtenyt. 

Huonojen lautojen tilalle on vaihdettu uudet laudat. Keittiön alla olevan kellarin luukku uusitaan suuren korkeus eron ja huonon kunnon vuoksi  - timpuri tekee uuden.

Vieraskammarista hälvenee oranssi...

Vieraskammari on melko matala tila ja siksi haluan sinne runsaasti selkeää yhtenäistä pintaa antamaan tilan tuntua. Lastulevyjen rakoja olen yrittänyt täyttää saumausaineella, jonka pitäisi toimia myös suurissa ja syvissä täytettävissä paikoissa niin sisällä kuin ulkonakin. Olen saanut neuvoja ettei koko touhu kannata, koska lastulevyt "elävät" kokoajan. Mutta toinen vaihtoehto olisi ollut repiä kaikki levyt pois ja tiedä millainen homma siitä olisi seurannut. Katsotaan miten torppari-muijan käy.

Nyt on melkein saatu koko huone käytyä läpi ja hiottu suurimpia saumauksia tasaisiksi.Ihan en taas malttanut odottaa ja tehdä työtä järkevässä järjestyksessä vaan hosuin ja kokeilin, miltä valkoinen pinta näyttäisi =)
Vielä ei pääse varsinaiseen loppusilausten tekoon lähimainkaan, vaan yritän kärsivällisesti tehdä hyvää jälkeä saumauksissa ja viimeistelyissä ettei myöhemmin sitten tarvitse katua.

 ENNEN...

JA  JÄLKEEN...

 ENNEN...

JA JÄLKEEN...

 
Huone on nyt yhteen kertaan pohjamaalattu, jotta saumauksien epätasaisuudet erottuisivat paremmin. Seuraavaksi saumaukset käydään läpi hienojakoisella pintasilotteella ja TAAS hiotaan ja maalataan ja sitten taas katsotaan kelpaako! On se oranssi sitkeässä - ei peity ihan hevin!

Vinttigallerian aarteita: Presto (1412)

Kirkkaasta, uraaninkeltaisesta tai siniharmaasta lasista valmistettuja Tamara Aladinin vuosina 1968-1976 tuotannossa olleita Presto-maljakoita saatettaisiin tarvita monessa kodissa reilun viikon kuluttua, kun koulunsa päättäneet ylioppilaat ja ammattiinvalmistuneet  saavat komeita ruusuja. 

Presto on 28cm korkea, suuaukko 11cmx11cm ja uljas maljakko painaa 2,5kg.
Maljakko on todella paksupohjainen ja paksureuneinen, mutta monissa myynnissä olevissa on suuaukossa lohkeamia. Myynnissä olevien Presto-maljakoiden hintahaitari on todella lavea, sillä niistä pyydetään 50 - 145euron hintoja.

Kuvan maljakko on ihan priima ja siinä on myös Riihimäen Lasin Tassu-tarra.

A vase of Tamara Aladin "Presto" by Riihimäen Lasi

Se on kesä!

En ehtinyt ikuistaa vanhalla kamerallani, mutta meidän pienen lampolan ekologiset hyönteispyydystäjät ovat taas saapuneet - haarapääskyset =)
Pesäntekopuuhissa tuuletusaukon kanavaan...... Viime kesänä saatiin nauttia kolmen poikueen kasvun seuraamisesta ja erityisesti lentoharjoitusten edistymisestä.