Takatalven jälkeen koittaa KEVÄT!

Mökin pihalla katsellessani ei voinut olla iloitsematta kevään etenemisestä takatalven jälkeen. On se uskottava, että kylmän ja pimeän voittaa aurinko, valo ja lämpö, joka saa kasvit voimaantumaan.

 Tässä lempikukkani ojentelee kuusiaidan suojassa kukkanuppujaan. Oli ihana yllätys, kun viime keväänä ensi kertaa tajusin, että sinivuokkoja kasvaa omassa pihassa

Ns. kukkapenkista alkoi jo nousta komeamaksaruohon alkuja

 Viime kesänä istutettu raparperinjuurakko on jo noussut ylös. Ehkä lämmön ja valon lisäksi asiaa auttaa kotoa tuotu hevonlanta. Penkki on perustettu reilun puolenmetrin paksuisen lantapatterin päälle

 Siinä se ruohosipulikin sinnittelee. Alkujaan tämä ruohosipuli on peräisin ruukkuruohosipulista ja on jo useana vuonna jaettu ja jaettu.

Rujonnäköinen mustaherukkapensaskin esittelee paksuuntuneita silmujaan.

Vinttigallerian aarteita; Solmuke (1474)

Sininen väri on aina ollut lempivärini. Tämä Tamara Aladinin sininen Solmuke-maljakko (1474) on minusta ihanan värinen ja sen muodot hivelevät silmää.

Taiteilijana Aladin ei itse antanut esineille nimiä. Maljakoilla oli aluksi vain tuotenumero, mutta markkinoinnin kannalta nimen antaminen katsottiin välttämättömäksi. Nimeämisen hoitivat muut henkilöt. Pitkään tuotannossa olleille malleille saatettiin antaa nimi vasta myöhemmin, kuten juuri Solmuke-maljakollekin.
Samaa maljakkoa valmistettiin usein kolmea eri kokoa: 200, 250 ja 300mm korkuisina. Värivalikoimakin oli laaja, jotta ostajilla olisi valinnanvaraa. Vuonna 1965 vientikuvastossa värivaihtoehdot olivat kirkas, ruskea, lila, sininen, violetti, sinivihreä ja siniharmaa.
Omistamani sininen pienin Solmuke-maljakko on 20cm korkea, suuaukon halkaisija 5cm ja maljakko painaa 560g. Maljakkoa on valmistettu vuosina 1967-1974. Valmistuksellisesti Solmuke on pyörittäen puhallettua kirkasta tai värillistä lasia. Solmuke on ns. verholasia, jossa esineen valmistus aloitettiin värialoituksena, siten että pillin päähän otettiin kerros värillistä lasia ja sen päälle kirkasta lasia.
Tämänkokoisen Solmukkeen hintapyynnöt vaihtelevat värin ja kunnon mukaan kirppiksillä ja netissä 30-50e

.Maljakossa on edelleen jäljellä alkuperäinen tarra melkein kokonaisena.

Karkkitorstai: Englannin lakritsisekoitus

 

Skooli on jo melkein tyhjä!

Englannin lakusekoitus on äitini suurta herkkua. Niitä hän saa aina jouluksi, synttäriksi, nimppariksi ja  äitienpäiväksi. Lahja on aina yhtä varma valinta.

Kirkas Mariskooli ja vaaleanpunainen isomosterin tekemä pitsiliina

Kammarin remontointi jatkui...

Kumpaakin pikkuhuonetta, kammaria ja keittiötä raivattiin samaan aikaan. Haluttiin ensin saada kaikki vanhat pinnat esille, jotta voidaan tehdä pientä kuntoarviointia. Sen perusteella jatkettiin hommia. Onneksi oli kokoajan käytössä ammattimies. Muuten koko homma olisi voinut jäänyt huonolle hoidolle.

 

Insuliittilevyt ovat saaneet lähteä ja melkoinen läjä niitä kertyikin. 

Katon koolauksen poistoa ja listojen irroitusta.

Palotarkastajan ohjeiden mukaan suljetaan vanhan öljykaminan aukko. Muuri rapataan ennen maalausta.

Katto on saanut kolminkertaisen Värisilmän himmeän kattomaalin pintaansa. Insuliittilevyt jätettiin seinille ja vähän pullistumia oiottiin. Ennen tapetointia levyt maalattiin, isot kuopat paklattiin, hiottiin ja taas maalattiin.

Seinät tapetoitiin Pihlgren& Ritolan jugend-kuvioisella harmaan sävyisellä tapetilla. Halusin kuvioita, mutta kukkaistyttö en ole.

Vanha kulunut lautalattia maalattiin Betoluxin vaaleanharmaalla sävyllä.

On se remppa jo vähän edennyt... Keittiö kattopaneelit odottavat vuoroaan.

Ihana pönttöuuni ...

Vinttigallerian aarteita: Koralli

Tamara Aladinin vuonna 1975 suunnittelemat Koralli-nimiset maljakot ovat uusimmat hankintani. Niihin ei liity mitään tarinaa eikä muistoja. Itseasiassa ne ovat koko kokoelmani erikoisimmat maljakot siksi, että kaikki muut maljakkoni ovat kirkasta tai värillistä, mutta silti läpinäkyvää lasia. Nämä kaksi opaalilasiset pyöreät pyörittäen puhalletut maljakot ovat kooltaan  noin 10cm ja 15cm korkeita. Isompi maljakoista painaa 1,4kg ja pienempi 850g
 Koralli-sarjaan kuuluu maljakoiden lisäksi maljoja ja vati. Kaikissa esineissä on valkoiselle pohjalle siroteltu koristeeksi sinistä tai vihreää lasijauhetta ja päälle otettu kirkas lasikerros.
Sarja oli aikoinaan menestys. Se oli suhteellisen edullinen toteuttaa ja silti ulkonäöltään erilainen ja uusi.
Nämä maljakot maksoivat yhteensä noin 55e

Karkkitorstai: Omar-karkit

Vuosia sitten meillä oli harmaaraidallinen maatiaskissanarttu. Yhteen sen pentueeseen syntyi muun joukon lisäksi iso, erikoisen värinen ja täysangora kissanpentu. Niin kaunis, tosi pörröinen ja komea kolli siitä pienestä palleroisesta kasvoi. Kun joku kysyi minkä värinen tämä herrasmies Shemeikka on - oli helpointa kuvailla väritystä Omar-karkinväriseksi. Ei ollut ketään, joka ei olisi Omareita tuntenut.  Omar-nimeä tämä hurmuri ei sentään saanut =)

  Turkoosissa Mariskoolissa ihanan makeita ja pehmeitä kermakarkkeja.

 Pöytäliinan on kirjonut tätini pellavakankaalle.

Onko sinulla muistoja Omar-karkeista?



Purkuhommia ja vanhaa pintaa...

Harmi, kun purkutoimista tuli otettua niin vähän kuvia. Oltiin niin innostuneita että filmaus unohtui. Mutta tässä muutama kuva.

 Ensimmäiseksi haluttiin varmistaa, että torppa tosiaankin on hirsirunkoinen . Kyllä oli!

 Keittiön ja kammarin välinen seinä näkyvissä. Päällimmäisenä oli kolme kerrosta maalia: vaaleanvihreää, valkoista ja päällimmäisenä vaaleanpunaista ja insuliittilevyt. Jotta hirren päälle oli voitu laittaa insuliitit suoraan, seinä oli "koolattu" päreillä tasaiseksi pinnaksi

 Välioven karmien yhteydessä olikin piilossa melko rumat rakennelmat ja rapistunut muurinreunus. Seinistä sai irrottaa satoja pieniä nauloja ja nupeja.

Kameran linssi oli ihan pölyinen, kun muistakin seinistä irroitettiin pintoja. Komerot poistetiin myöhemmin. Keittiön katosta ei löytynyt vastaavaa paneelipintaa kuin kammarista, joten se sai jäädä toistaiseksi entiselleen

Kammarin lattialta on ehditty repiä pois 70-luvun vihreä muovimatto ja muurin eteen laitetut lastulevyt. Alta paljastui öljykaminan hormin reikä

Vanha komero sai jäädä paikoilleen. Ikkunat torpassa tuskin ovat alkuperäiset. Ne ovat liian suuret mittasuhteiltaan 1920-luvun "arkkitehtuutiin". Ilmeisesti ne on vaihdettu joskus 1950-60- luvulla.

Komeron katosta pääteltiin, että reikäkuvioisten kattolevyjen alta saattaa paljastua alkuperäinen kattopanelointi. Niin se paljastuikin ja rankkatekoinen koolaus. Aika erikoinen värisävy kattomaalilla

Kova urakka!

Kammarin seinissä on ollut aikojen kuluessa ainakin 5 erilaista kaunista ja nyt retroa tapettikuviota.

Tällaista mustapohjaista lattiamattoa löytyi kammarin vihreän muovimaton ja lastulevyjen alta. Tämän alla on vielä tummanruskeaksi maalattu lautalattia.