Ponit laitumella

Näin alkoi  ponien laidunkausi. Kyllä oli reimua!
Shettis-tamma on jo 18v. ja nuorempi irlannin cob-tamma täytti viime viikolla 4v. 
Yhdessä varsinaisia vintiöitä. Niihin pätee sanonta takaperin  "Miten pienempi edellä - niin isompi perässä"

Pulskia tyttöjä kuten emäntänsäkin. Ollaan kaikki kolme sitä mieltä, että nälässä ei saa olla =)

Kevät edistyy Erikasmäessä - kohti kesää

Toivottavasti säät pysyvät lämpiminä, sillä niin mahdoton kuhina ja surina kuuluu niin kirsikka- kuin
kriikunapuissakin. Pienet ahkerat pörriäiset siellä hoitelevat hommiaan kiitettävästi.
Myös marjapensaat ovat alkaneet pikkuhiljaa kukkia. Toivottavasti saadaan elokuussa hyvä sato.
 

 

Kirsikkapuu kukassa. Harmi vain ettei tämä ei-jalojuurinen komea ja komeasti joka kevät kukkiva kirsikkapuu koskaan tuota satoa. Jos tiedät mikä auttaisi - kerro ihmeessä.
Puun vieressä on kaksi muutakin kirsikkapuuta, mutta ne kukkivat aina lähes viikon tätä myöhemmin ja siksi ainakaan pölyttäjää ei ole läheisyydessä.

 

 Kirsikankukkia

  Kriikunapuu kukassa.

 

 Kriikunapuu kukassa.

 Valkoherukka

 Mustaherukka

 Punaherukka

Punaherukka kukkii - tiedossa runsaasti marjoja.

Vinttigallerian aarteita: Puisto (nro 1322)

Ulla-Maija Vikman oli Riihimäen lasilla harjoittelijana 1960-luvun lopussa. Hänen uransa lasitaiteen parissa oli melko lyhyt ennenkuin hän siirtyi Plastex Oy:lle suunnittelutehtäviin.

Riihimäen Lasille Vikman suunnitteli (1968) tämän Puisto-nimisen maljakkosarjan johon kuuluu 4 erilaista tuotetta. Sarja jäikin hänen viimeisekseen Riihimäen Lasilla.

Puisto-maljakoita valmistettiin rubiininpunaisena, oranssina, vihreänä, amberina ja kirkkaana. Värilliset maljakot ovat ns. väriverholasia ja muottiin pyörittäen kiinnipuhallettuja. Maljakoiden suut ovat hiotut, siksi kannattaa ostovaiheessa olla tarkkana - suun reunassa on usein pieniä tai suuria lohkeamia.

Maljakot ovat 20cm korkeita ja painavat noin 570g. Maljakoiden hinnat alkavat väristä ja kunnosta riippuen 45eurosta priiman 60 euroon.
Tässä maljakossa on Riihimäen Lasin Tassu-tarra, jota ei koskaan laitettu sekundaan.

 

 Vihreä Puisto-maljakko ja kirsikankukat

Karitsakarusellin kuulumisia... Ruoho alkaa vihertyä

Kevät etenee ja ruoho vihertyy vauhdilla. Karitsakarusellin kakarat pitäisi pikkuhiljaa totuttaa vihreälle ravinnolle. Ensimmäiset pari jo muutaman viikon vanhaa, kesyintä ja uskaliainta kaverusta ottavat ensikontaktia puutarhan vihreyteen.
Kaikki uuhet eivät ole vielä karitsoineen. Vielä viisi emoa odottaa pienokaista. Pari kantavaa lähti myös uusiin koteihinsa synnyttämään. Kaikkiaan lampolassa juoksentelee 22 eri-ikäistä ja väristä karitsaa. Trendivärinä tänä vuonna on ehdottomasti musta valkoisin merkein. Vanha herra Jordman on siis ollut ahkerana. Myös Sampolla (suomenlammas) ja Jeevelillä (oxford down) on ollut omat pienet haareminsa.

Tsarinna ihmettelee ovelta avautuvaa puutarhaa

 

 Etualalla pienen pienenä syntynyt pullokaritsa Myrsky. Kuvassa ei näy velipoika Tyrskyä. Nimet tulivat siitä kovasta kevätmyrskystä huhtikuussa, jolloin sisarukset syntyivät.

Myös edessä oleva pieni pässipoika oli syntyessään heiveröinen ja lampolassa kylmä vaikka oli lämpölamppujakin. Ei auttanut muu kuin kääräistä värjöttelevä pikkuinen vanhaan villapaitaan ja tuoda sisälle. Yö kun oli, niin nukuttiin saksanpaimenkoira, minä ja karitsa sohvalla aamuun asti, että muu väki saattoi levätä rauhassa. Eikä muuten ollut ensimäinen kerta - eikä viimeinenkään =)

 KIIRE...ettei eksy porukasta!

 

 

 EU-merkit saamme korviin muutaman viikon sisällä. Vielä ei ole kiire.

Taas vähän edistystä keittiössä...

Siinä sitä keittiön lattiaa on esillä kahden muovimaton ja yhden lastulevykerroksen alta. Alkuperäinen lattia on todella käytössä kulunut  - siis kuvassa hiomaton lautalattia. En tiedä mitä polkkaa tai ripaskaa keittiössä on tanssittu kun niin on maali lähtenyt. 

Huonojen lautojen tilalle on vaihdettu uudet laudat. Keittiön alla olevan kellarin luukku uusitaan suuren korkeus eron ja huonon kunnon vuoksi  - timpuri tekee uuden.

Vieraskammarista hälvenee oranssi...

Vieraskammari on melko matala tila ja siksi haluan sinne runsaasti selkeää yhtenäistä pintaa antamaan tilan tuntua. Lastulevyjen rakoja olen yrittänyt täyttää saumausaineella, jonka pitäisi toimia myös suurissa ja syvissä täytettävissä paikoissa niin sisällä kuin ulkonakin. Olen saanut neuvoja ettei koko touhu kannata, koska lastulevyt "elävät" kokoajan. Mutta toinen vaihtoehto olisi ollut repiä kaikki levyt pois ja tiedä millainen homma siitä olisi seurannut. Katsotaan miten torppari-muijan käy.

Nyt on melkein saatu koko huone käytyä läpi ja hiottu suurimpia saumauksia tasaisiksi.Ihan en taas malttanut odottaa ja tehdä työtä järkevässä järjestyksessä vaan hosuin ja kokeilin, miltä valkoinen pinta näyttäisi =)
Vielä ei pääse varsinaiseen loppusilausten tekoon lähimainkaan, vaan yritän kärsivällisesti tehdä hyvää jälkeä saumauksissa ja viimeistelyissä ettei myöhemmin sitten tarvitse katua.

 ENNEN...

JA  JÄLKEEN...

 ENNEN...

JA JÄLKEEN...

 
Huone on nyt yhteen kertaan pohjamaalattu, jotta saumauksien epätasaisuudet erottuisivat paremmin. Seuraavaksi saumaukset käydään läpi hienojakoisella pintasilotteella ja TAAS hiotaan ja maalataan ja sitten taas katsotaan kelpaako! On se oranssi sitkeässä - ei peity ihan hevin!

Vinttigallerian aarteita: Presto (1412)

Kirkkaasta, uraaninkeltaisesta tai siniharmaasta lasista valmistettuja Tamara Aladinin vuosina 1968-1976 tuotannossa olleita Presto-maljakoita saatettaisiin tarvita monessa kodissa reilun viikon kuluttua, kun koulunsa päättäneet ylioppilaat ja ammattiinvalmistuneet  saavat komeita ruusuja. 

Presto on 28cm korkea, suuaukko 11cmx11cm ja uljas maljakko painaa 2,5kg.
Maljakko on todella paksupohjainen ja paksureuneinen, mutta monissa myynnissä olevissa on suuaukossa lohkeamia. Myynnissä olevien Presto-maljakoiden hintahaitari on todella lavea, sillä niistä pyydetään 50 - 145euron hintoja.

Kuvan maljakko on ihan priima ja siinä on myös Riihimäen Lasin Tassu-tarra.

A vase of Tamara Aladin "Presto" by Riihimäen Lasi

Se on kesä!

En ehtinyt ikuistaa vanhalla kamerallani, mutta meidän pienen lampolan ekologiset hyönteispyydystäjät ovat taas saapuneet - haarapääskyset =)
Pesäntekopuuhissa tuuletusaukon kanavaan...... Viime kesänä saatiin nauttia kolmen poikueen kasvun seuraamisesta ja erityisesti lentoharjoitusten edistymisestä.

Vinttigallerian aarteita; Reimari hopeapannalla (1465)

Reimari-maljakko hopea tai alpakka pannalla on ollut ilmeisen suosittu lahja merkkipäivinä tai urheilukilpailujen palkintoina. Usein myynti-ilmoituksissa kerrotaan ostajaehdokkaille tekstistä, joka on kaiverrettu pantaan.

Reimari on Tamara Aladinin Riihimäen Lasi Oy:lle suunnittelema maljakko. Kuvan kirkkaansininen  Reimari on 20cm korkea, painaa 675g. Ajan saatossa vähän mustunut panta on hopeaa ja siinä ei ole kaiverrusta.

Olen nähnyt kirkkaasta, amberista, siniharmaasta, turkoosista, sammaleenvihreästä, sinisestä ja tumman violetista lasista valmistettuja Reimareita. Valmistusteknisesti ne ovat pyörittäen puhallettuja verholasi-maljakoita. Maljakoita on kolme kokoa 20cm, 25cm ja 30cm korkuisina. Tuotannossa Reimarit olivat vuosina 1967-1976.

Reimarista pyydetään 25 eurosta ylöspäin kauppapaikan mukaan.

 

Terveisiä karitsakarusellista

Voi sitä vilskettä ja vilinää, kun lauma karitsoita kirmaa pitkin lampolaa ja sen käytäviä. Voiko olla hellyyttävämpää!

 Oxford down sisarukset Amos ja Soma takana ja Tsarinna edessä.

 Tässä siis Tsarinna, jonka kuvasin juuri syntymän jälkeen rääpäleenä pari viikkoa sitten. Siitä on kasvanut tomera ja seurallinen uuhityttö.

 Koko porukan pienin. Myrsky-uuhi painoi vain kilon syntyessään - tuttipullolla on saatu pienokainen hyvään kasvuun. Erikoisempi väritys johtuu ruskeasta Mokka-äidistä ja oxford down-finnsheep isästä Shemeikasta.

Tsarinna

Ihanat karitsakolmoset - Hyvää huomista Äitienpäivää kaikille!

Eilen iltapäivällä syntyivät nämä ihanat pienet kolmoset ruskealle Nami-Nami uuhellemme. Tiukkaa teki ensin, kun kaksi pientä yritti maailmaan yhtäaikaa; valkoinen pää ja musta häntä näkyivät samaan aikaan.
Ensin pää edellä -sukeltaja ja sitten pylly edellä -tulija ja puolen tunnin kuluttua vielä viimeinen pikkuinen.

 

Tässä lämmitellään ja kuivatellaan punaisen lämpölampun alla yhdessä kasassa äiti-uuhen vierellä!

Lopputuloksena kolme ihanaa ja reipasta karitsaa. Musta tyttö valkoisin otsamerkein,  täysvalkoinen tyttö ja porukan ainoa pässipoika kahvinruskea Sergei.

Vinttigallerian aarteita; Kukkainen (6619)

Maljakko kuin kukka itse, on tämä Helena Tynellin suunnittelema Kukkainen-sarjaan kuuluva maljakko vuosilta 1972-1975. Sarjaan kuuluu maljakoita, jotka kuvastavat mielestäni kukan elinkaaren.; nupusta täyteen loistoonsa terälehdet avoinna ja jo parhaat hehkunsa nähneeseen kuihtuvaan kukintoon. Maljakoita on valmistettu viittä erilaista, joissa vaihtelee mm. korkeus ja kukanmuoto . Korkeuden mukaan seuraavasti numeroituna 160, 210 mm (nro 6618) vuosilta 1972-1973, 190, 230 mm (nro 6620) vuosilta 1972-1973,   190, 230 mm (nro 6619) vuosilta 1972-1975 sekä 110, 180 mm ( nro 6621) ja 110, 180 mm (nro 6622).

Kuvan retro/vintage maljakon korkeus on noin 19cm ja halkaisija leveimmältä kohdaltaan eli terälehden päästä toiseen noin 20cm. Maljakko painaa 1,325kg. Maljakko on muottiin kiinnipuhallettu, driivattu ja terälehdet jauhevärjätty mm. vihreällä, sinisellä ja violettiin vivahtavalla lasijauheella. Maljakon jalka on kirkasta lasia. Maljakoita on valmistettu vuosina 1972-1975.

Maljakoita myydään koosta, signeerauksesta, kunnosta, mallista ja kauppapaikasta riippuen hintaan 50-150e.