Vinttikammariin uutta lattiaa...

Vihdoinkin vinttikammariin asennetaan uusi lattia. Nyt se alkaa jo näyttää vanhan talon vinttikammarilta eikä retrolta 1970-luvun boksilta.


 

 Nyt mietityttää miten käsittelisi puupinnan. Remonttireiska oli kauhuissaan, kun kerroin MAALAAVANI koko lattian vaaleanharmaaksi kuten alakerrassakin. Jotta ei remonttireiska "löisi hanskoja tiskiin", lepyttelin miettiväni vaalealla puuvahalla käsittelyä. Katsotaan mihin päädyn.

Maalataan, maalataan vinttiaulaa aina vaan...

Eipä ole vinttiaulan maalaushomma juurikaan edennyt. Tai onhan sitä maalattu, mutta kun kolmaskaan kerros valkoista maalia ei tahdo peittää vanhaa kellastunut havupuupaneelia.

 

Hommaa siis vielä riittää vaikka kuinka. Noista levytetyistä ja punaisella muovimatolla peitetyistä portaista toivon saavani purkamalla esille elämää nähneet puiset astinlaudat.

Lisää valkoista maalia vinttiaulaan

Viikonloput ovat niin lyhyitä - ainakin siltä tuntuu kun yrittää saada "pientä pintaremonttia" aikaiseksi. Vähän lisää kattoa tuli pohjamaalatuksi ja osaa myös ehkä lopulliseen kuosiinsa.

 Kyllä pelotti kurottaa kohti kattoa tuossa portaikossa. Ei pää kestä korkeita paikkoja. Siksi osa seinää ja pari kattopaneeliakin jää vielä malaamatta - odottavat jotakuta kilttiä talkoolaista.

 

Jostain muusta remonttikohteesta oli jäänyt harmaata sisustusmaalia. Piti kokeilla olisikohan siitä päätyseinään. Ei ollut - ihan liian tummaa mielestäni noin pieneen tilaan. Tuossa kuvassa se näyttää vaaleammalta kuin todellisuudessa on. Siis huomenna maaliostoksille.

Vinttiaulan muutostyö alkaa

Torpan yläkertaan mentäessä on pieni vinttiaula. Jotain sillekin on tehtävä. Mikä tila siitä loppujen lopuksi tulee on vielä arvoitus.
Koira-apulaisen kanssa päätettiin kuitenkin aloittaa vanhojen ja kellastuneiden paneelien pohjamaalaamisella. Jo sekin teki ihmeitä - tila muuttui valoisammaksi ja puhtaammanoloiseksi. Muutaman maalikerroksen saa kyllä vielä sutia ennenkuin pinnasta tulee nättiä ja tasaista.

Vähän sitä sun tätä "tarpeellista" on raahattu vinttiin odottamaan mahdollista käyttöä.

Vanha ja ruma punainen 1970-luvun muovimatto on edelleen paikoillaan. Sitä ei tahdo saada irti millään. Niin hyvin ja paljon on jotain liimaa sen kiinnittämiseen käytetty.

Keltaisia luumuja

Huonosta hoidosta ja kesän säästä huolimatta vanha luumupuu tuotti yllätyksen. Tiheiden ja osin risuuntuneiden oksien lomassa olivat saaneet nämä herkut rauhassa kypsyä naakoilta.Ylimmillä ja torpan seinustalla olevissa oksissa pilkottivat harvat, mutta sitäkin maukkaammat isot keltaiset luumut. Ei näitä raaski säilöä - parempiin suihin nyt vaan heti tuoreeltaan.

Vinttigallerian aarteita; Purnukka (nro 1228)

Tämä neodyyminvärinen Purnukka-maljakko on ihana. Isoon ja laajasuiseen maljakkoon saa laitettua vaikka kaksi punttia tulppaaneja. Tamara Aladin suunnitteli tämän maljakon ja se oli tuotannossa 1966-1967.  Maljakko kuuluu Riihimäen Lasi Oy:n Rengas-sarjaan. Maljakoita on valmistettu niin kirkkaasta kuin värillisestäkin lasista. Oma maljakkoni on kuviopintaiseen muottiin kiinnipuhallettu neodymin (punalila) värisestä lasista, suu on kuumakatkaistu ja driivaten levitetty. Ulkopohjan keskustan punttelijälki on kuulalla kiillotettu.
Maljakon korkeus on 17cm ja halkaisija 15cm. Painoa maljakolla on  1.292 g  
Tämän maljakon hinta on noin 40-50e.

Liinavaatekaappi - löytö kirpparilta

Vanhassa torpassa ei juuri säilytystilaa ole - ei ainakaan kaappeja. Mutta onneksi kirppareita kierrellessä löytyy ihania ja vanhaan torppaan sopivia säilytyskalusteita. Kun ei ole liian tarkka tyylisuunnista tai vuosikymmnien tyylistä, voi mukaansa saada vaikka tälläisen kaapin. Nuo lakanaverhot ovat edellisen omistajn tekemät, koska ovenlasit ovat särkyneet. Katsotaan miten itse ehkä kaappia "tuunaan" kun aikaa liikenee muulta remontilta.
 Paikkaansa tämä kaappi hakee edelleen, en vielä tiedä mikä olisi sopiva sijoituspaikka.