Vinttiaulan lattiaan harmaata pintaa...

Nyt kun pahimmat pakkaset ovat ohitse ja sisäilma saatu kuivaksi, uskaltaa alkaa maalata lattiaakin. Kävin ison "Jaakobin painin " itsekseni kahden vaihtoehdon välillä. Kuultovahatako vai peittävää maalia pintaan?!
Päädyin kuitenkin maaliin, koska halusin valoisan tilan ja pelkäsin havupuulattian kellastuvan kuultovahasta huolimatta. Lisäksi kun on noita koiriakin, niin ehkä kova maalipinta kestää paremmin koirien kynsien kohtelua.

Tältä näyttää käsittelyn jälkeen.

 Yhteen kertaan käsiteltynä Betoluxilla.

Eihän tämä pieni tila ole vielä valmis: toinen maalikerta vielä lattiiaan, hienosäätöä jalkalistojen reunoissa ja muutakin siistittävää mm. maaliroiskeiden poistamista vääristä paikoista, paikkausmaalausta jne. jne. jne

Kuitenkin nyt tuntuu, että aletaan olla voiton puolella ja suurimmat rakenteelliset haasteet on saatu kuntoon.

Vinttigallerian aarteita: Tamara Aladin nro 1564

Maljakko nro 1564 ei kuulu niihin tunnettuihin Sirkaksi ja Kieloksi kutsutuiksi maljakko-sarjoihin, vaikka kovasti niitä muistuttaakin. Se on oma erillinen mallinsa, joka on suunniteltu vuonna 1973. Maljakkoa on valmistettu vuosina 1975-1976. Nro 1564 on pyörittäen puhallettua kirkasta tai värillistä lasia. Maljakko on 20cm korkea ja painaa noin 482grammaa. Olen nähnyt maljakoa mm. punaisena ja kirkkaana oman harmaansinisen maljakkoni lisäksi.

Maljakon pyyntihinta kirppareilla on noin 50e.

 

This retro vase n:o 1564 was designed by Tamara Aladin at 1973 to Riihimäen Lasi Oy.  The vase was in production at 1975-1976.

En kestä keskeneräisyyttä !!!

Kohta tulee kaksi vuotta täyteen tätä remontointia. Luulin naisen logiikalla, että tuosta vaan vähän ja kohta on jo valmista.

Ei se niin mennytkään - kaikella työllä on aikansa. Ja jos haluaa tehdä huolella, niin ettei tarvitsisi heti katua ja tehdä uudelleen - niin kärsivällisyyttä se koettelee ja kasvattaa. Mihin tässä loppujen lopuksi on kiire.

Nyt kun on pakkasta melkein -30 astetta, on maalaus- ja muut työt tehtävä niissä tiloissa joissa on lämmintä. Siksi keittiö on kaiken aikaa kuin paraskin verstas.Toisaalta on myönnettävä, että en kyllä omaa minkään sortin järjestelmällisyyttä, joten ehkä sekin vaikuttaa asiaan.

Tässä pieni päivitys tämän hetken tilanteesta.

Kaide vinttiaulaan...

 Aikamoinen pudotus olisi edessä ja todennäköisesti niskat nurin, jos sattuisi putoamaan porraskuiluun. Vanha, ruma ja huojuva kaide purettiin pois ja timpuri askarteli tälläisen tilalle. On se nätti ja tukeva!

Vinttiaulan porrassyöksy rakentuu...

 Vinttiaulan porrassyöksy on saanut uutta pintaa ja valkoista väriä. Vieläkin seinä on karkeapintaista lautaa, mutta oli se alunperin vieläkin karkempaa - raakalautaa nimittäin. Timpurin mielestä se oli kuin navetanseinää, joten annoin periksi ja vähän sitä siloiteltiin. Lisäksi kuulemma laudat tulee maalata tietyltä puolelta kupristumisen estämiseksi. Luulin olleeni avuksi ja näppärä tyttö, kun pohjamaalaan ne jo lautoina, mutta kuten kuvasta näkyy - vain yksi onneton lauta oli tehty oikein! Muut turhaa työtä, kun maalit kääntöpuolella.


Joulun pyhinä sitä maalailin sitten ja mukavan valoislta pimeä porraskuilu näyttää.

Hyvän Joulun Toivotukset!

 
Erikasmäen Torppa toivottaa kaikille Oikein Hyvää ja Rauhaisaa Joulua ja Valoisaa Uutta Vuotta!


Karun kaunis kynttelikkö on löytö kirpparilta. Sen kylkeen on mahdollisesti joku saksalainen sotilas koti-ikävissään kirjoittanut "Weihnachten in Lappland 1943",

Kaksi kammaria yläkerrassa

Torpan yläkerrassa oli alun alkaenkin kaksi kammaria. Harmi vain että toiseen päästäkseen oli kuljettava toisen läpi. Nyt on kumpaankin oma kulku, kun timpuri teki yhden väliseinän lisää. Pieni välitila tuli siihen lisäksi, joten katsotaan mitä siihen keksitään.