Liinavaatekaappi - löytö kirpparilta

Vanhassa torpassa ei juuri säilytystilaa ole - ei ainakaan kaappeja. Mutta onneksi kirppareita kierrellessä löytyy ihania ja vanhaan torppaan sopivia säilytyskalusteita. Kun ei ole liian tarkka tyylisuunnista tai vuosikymmnien tyylistä, voi mukaansa saada vaikka tälläisen kaapin. Nuo lakanaverhot ovat edellisen omistajn tekemät, koska ovenlasit ovat särkyneet. Katsotaan miten itse ehkä kaappia "tuunaan" kun aikaa liikenee muulta remontilta.
 Paikkaansa tämä kaappi hakee edelleen, en vielä tiedä mikä olisi sopiva sijoituspaikka.

Kukkuu se käki syksylläkin

Kyllä joka torpassa pitää puinen ja kukkuva käkikello olla. Nyt on siis Erikasmäessäkin.

Vielä en ole oikein perillä miten tälläinen ketjuista vedettävä härveli toimii, mutta pitää opetelle. Tuossa tumman hirren päälle laitettuna kello ei oikein näytä hyvältä. Ehkä sille on etsittävä parempi paikka.

Ainakin siellä sisällä asuva käki kukkuu!

Humalasalko kohoaa taivaisiin

Tämä monivuotinen ruohovartinen köynnös on tehnyt tänä vuonna ennätyspitkän kasvuston. Toivottavasti se talvehtii hyvin ja jatkaa kasvuaan ja rehevöitymistään taas ensi kesänä.
Torpan humalasalko on perua erään naapuripitäjän yhden vanhimmista maalaistalon pihapiiristä. Istutin vuosi sitten keväällä pienen juurakon ja nyt toisena kesänä ensimmäinen sato on ihasteltavana. Salko kohoaa jo torpan räystäiden korkeudelle pitkin vanhaa antennintankoa.

Humala (Humulus lupulus)

Vanha hella saa uutta väriä

Vanhan puuhellan ulkopinnan pelti oli huonossa kunnossa, joten päätin antaa sille pienen päivityksen. Hiomisen ja taas hiomisen jälkeen maalasin tumman harmaalla maalilla uutta ehostusta "vanhan rouvan" pintaan. Sävy on lähellä alkuperäistä mustanharmaata väriä. Mielestäni tuli ihan kelvollinen. Sähköliesin on päässyt uudelle paikalleen "vanhan rouvan " viereen kuten suunnitelmissa olikin.
Vanhat peltisaumat, päällyskaakelit, luukut ja hellanlevyt saavat jäädä entiselleen.Rustiikeiksi.

 Ruostuneet hellanlevyt tarvitsee vielä kuurata ja öljytä. Muuten ihan toimiva peli.

Hellan ja lattian rajaan tulee vielä myös metalliset listat jalkalistat ja eteen kipinäsuojalevy.

Vinttigallerian aarteita; Tornado (nro 1341)

Tälläisen retro Tornadon noudin juuri postista. Ihanan syvänvihreä ja komea maljakko Tamara Aladinilta ja Riihimäen Lasi Oy:ltä vuosilta 1970-1976. Tuosta tuotantonumerosta en mene ihan takuuseen, mutta sitä näkyy käyttävän vastaavaa maljakkoa myyvät antiikkiliikkeet. Maljakko on 29cm korkea, painaa noin 2kg ja alkuperäinen, tosin repaleinen tarra kyljessä. Se on pyörittäen puhallettua ns. väriverholasia. Todella näyttävä katseenvangitsija!
Myyntihinta on tällähetkellä 70-120 euroon. Signeeratut ainakin yli satasen.

A retro vase designed by Tamara Aladin to Riihimäen Lasi Oy. Turned mould blown colored glass.

Vinttigallerian aarteita: Tornado (nro 1343)

Tälläiseen kirkkaaseen Tornado-maljakoon voisi laittaa esille vaikka millaisia luonnonkukkia tai hienommakin ruusukimpun. Pieni Martta-kuttukin oli kiinnostunut kuvauskohteesta.
Tamara Aladin on suunnitellut vuosina 1970-1976 kuusi Tornado-sarjaan kuuluvaa maljakkoa. Kuvan maljakko on ollut tuotannossa vuosina 1970-1973. Korkeutta maljakolla on 25,5cm ja se painaa 1,16kg ja valmistus on tapahtunut pyörittäen puhaltamalla . Maljakosta on tehty myös erivärisiä versioita ns. verholasimenetelmällä.
Vastaavia maljakoita on myyty ja myynnissä 50 eurosta ylöspäin.

 A retro vase called Tornado designed  by finnish glass designer Tamara Aladin to Riihimäen Lasi Oy.
Turned mould bown cleargslass.

Pikkukilit saapuivat Erikasmäkeen

Uudet hauskat tulokkaat liittyivät Erikasmäen laumaan.
Pikkukilit Martta ja veljensä Väinö sekä puoliveli Eino ovat rodultaan suomenvuohia. Kaikilla on sarvet jo aluillaan niin pukkipojilla kuin myös kuttu Martalla. Toivottavasti pojat pysyvät säyseinä ja eivät uhittele ruokkijaansa sarvillaan.
Niin kesyjä ja seurallisia kaveruksia ovat nämä tulokkaat. Ja omatoimisia; kun ei saada kauraa riittävän nopeasti, niin otetaan sitten itse!
Mitkään aidat eivät näitä kaveruksia pidättele, vaan jotenkin aina keplotellaan vapauteen ja omille teille pihamaalle. Pihalla ne seuraavat mukana paremmin kuin koirat. Tälläistä on siis vuohipaimenen työ.

Valkoinen Väinö, kirjava Eino ja takana valkoinen Martta

Finnish goats