Vinttigallerian aarteita; Tamara Aladinin maljakko (nro 1493)

Pitkästä aikaa tuli tehtyä mukava kirpputorilöytö, oikea aarre ja mukavaan hintaan. Löysin Tamara Aladinin Riihimäen Lasille vuonna 1967 suunnitteleman maljakon.
Maljakko on keskikokoinen 22cm korkea kolmen maljakon sarjasta (180/220/280mm). Tätä mallia on valmistettu sekä kirkkaasta että värillisestä lasista vaikka en ole itse värillisenä sitä koskaan nähnyt. Maljakko painaa 595grammaa. Valmistusteknisesti se on ns. muottiin kiinnipuhallettua ja värilliset ns. väriverholasia.
Usein tälläisten maljakoiden suuaukosta on lohjennut pala tai kaksi, mutta tämän yksilön omistaja on kohdelut maljakkoa varoen.
Kuvan maljakossa on sisällä vähän kalkkisaostumaa, jonka saa kyllä pois. Pohjassa ei ole lainkaan siirtelyn jälkiä. Joku oli arvottanut sen 5 euron arvoiseksi kirppikselle, mutta vastaavantyyliset maksavat noin 20 euroa aina 40 euroon saakka.

                      Fixed blown clear or coloured glass. Finnish glass designer Tamara Aladin.

Vinttigallerian aarteita: H. Tynellin maljakko

Riihimäen Lasi Oy on valmistanut tämän lasitaiteilija Helena Tynellin suunnitteleman retro/vintage maljakon.

Maljakon korkeus on 14cm, halkaisija 13,5cm ja painoa maljakolla on 739g. Näitä maljakoita on valmistettu kahta kokoa ja tämä kuvan yksilö on pienempää mallia. Suuremmassa mallissa korkeus on 16cm ja levein kohta 15,5cm.

 

Tämä erikoisen monivärinen maljakko on paksua lasia ja pääsee oikeuksiinsa kirkkaassa valossa tai auringonpaisteessa. 

Maljakoista pyydetään tällähetkellä 60 eurosta ylöspäin. Signeeraus ja kunto ovat ratkaisevia hinnoittelussa.

 

 

Vinttigallerian aarteita: Violetti Pompadour 1405

Kolmas tunnettu suomalainen lasitaiteilijatar 1960-luvulla oli Nanny Still. Tämä voimakkaan violetti retro/vintage maljakko kuuluu Pompadour-maljakkoihin. Pompadoureja on tehty pieniä ja siroja sekä isompia ja jykevämpiä. Pompadoureja on valmistettu mm. kirkkaasta, tummanvihreästä, tummanvioletista ja , turkoosista lasista. Riihimäen Lasi on valmistsnut kyseisiä maljakoita vuosina 1967-1968.

 Kuvan maljakko on 20cm korkea, suuaukko 6 cm, pohjaosan korkeus 6,5 cm ja pohjan halkaisija 9,5 cm. Maljakko painaa 840g. Maljakot ovat pyörittäen puhallettua väriverholasia ja driivattuja.
.
Näissä käytössäolleissa maljakoissa on usein samentumaa pohjassa, koska niitä on vaikea saada puhtaiksi.
Tämän maljakon hinta on tällä hetkellä noin  50-75 euroa.

Kukkapenkin ensimmäistä "satoa"

Tässä muutama kuva alkukesästä tekemästäni kukkapenkistä ja sen ensimmäisestä kukkasadosta. Sen voi iloisena todeta, että kaikki mitä istutin, niin myös on lähtenyt kasvuun - sekin on jo pieni voitto!

Myös ensimmäisenä kesänä talon etelä/länsipäätyyn istuttamani köynnösruusu Flammentanz on päässyt kasvun alkuun ja kukkii ihanin punaisin kukin. Vielä sitä ei voi köynnökseksi sanoa, mutta eiköhän se siitä kasva.

Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea)

  Isokirjokuunlilja (Hosta undulata), hopeatäpläpeippi (Lamium maculatum) ja timjami eli tarha-ajuruoho (Thymus vulgaris)

 Köynnösruusu Flammentanzin ensimmäiset kukat - viime kesän istutuksen jälkeen

Apua - Iso etana!

Tälläinen kauhistus löytyi tontin reunamalta vanhojen lahoavien eu-lavojen alta.

Onneksi se ei ole kuitenkaan pelätty tappajaetana eli Espanjansiruetana (Arion vulgaris) vaan kotoperäisempi ja harmittomampi harjaetanoihin kuuluva Ukkoetana (Limax cinereoniger), joka on muuten Euroopan suurin maaetana.
"Ukot" ovat suurempia kuin lähisukulaisensa Jättietanat (Limax maximus) nimestään huolimatta.  Ukkoetanan voi  sekoittaa jopa 14 cm pitkäksi kasvavaan Espanjasiruetanaan, niinkuin nytkin oli tapahtua. 

 

 Tämäkin Ukkoetana venyi noin 15cm pitkäksi matkatessaan eteenpäin

Kukkaportaat

Muutama vuosi sitten sain äitienpäivälahjaksi itsetehdyt kukkaportaat. Nyt niille on löytynyt hyvä paikka torpan ovenpielestä aurinkoiselta seinustalta.
Rentoakankaalit odottavat kukkapenkkiin siirtoa, ruohosipulit pääsyä salaattien mausteeksi ja valkoisessa ruukussa kaverilta saatu sipulikasvi (jonka nimeä en muista) menossa kukkapataan. Pelargonia ja verenpisara ovat ihan torppaan kuuluvia kesäkukkia. Nyt kun niitä ei vielä voi viedä sisälle keskelle remonttia, niin ovat tuossa silmänilona. 

Kukkapenkkiä ja kiviaitaa

Kun on niin kauniita kesäsäitä ollut - ei malta tehdä sisäremonttia. Ehtiihän sitä talvellakin.
Nyt tehdään naapurin nuoren rouvan kanssa melkein "ei kenenkään maalla" yhteisenä projektina kiviaidannetta ja kukkapenkkiä. Ihan omin voimin tästä ei olisi tullut mitään, mutta naapurin nuori isäntäkin saatiin tiimiin.
Kova urakka oli pyöritellä omalta tontilta löytyneet kivet käsipelillä paikoilleen.

 Tonttiraja kulkee noin metrin päässä tuosta naapurien ulkovajasta vasemmalle. Siitä siis alkaa torppani tontti. SIreeni pensas on ollut tuossa ilmeisesti jo vuosi tai vuosikymmeniä, mutta kiviaidanne on kadonnut tai poistettu.

  Kivet on pyöritetty paikoilleen ja montun muuttaminen kukkapenkiksi alkaa. Takana häämöttää maakellarin kumpu. Mitähän sen kanssa tekisi?

 Paljon on erilaista raivausmateriaalia kuopan pohjalla, mutta eiköhän ne sinne maadu.

Kun multaa ei ollut tarpeeksi eikä kukantaimiakaan, päätettiin täyttää kuoppaa hiljalleen. Siis kun ponit tuottavat lantaa, niin se tuodaan ensiksi paksuksi kerrokseksi sanomalehdin vuoratun montun pohjalle. Ostomulta levitetään päälle ja sitten itse istutustouhuihin.

Taimia ei ole tarkoitus ostella. Niitä lisätään penkkiin kun kotipihalta, kavereilta ja sukulaisilta liikenee harvennusten yhteydessä.

 Iso ala on täyttämistä vaille, mutta eiköhän se ainakin jo ensi kesänä ole valmis.

Penkkiin on nyt istutettu kevätkaihonkukkaa, kuunliljaa, komeamaksaruohoa, keltakukkaista matalaa maksaruohoa, suikeroalpia, noita punalehtisiä pikkukasveja joiden nimeä en tiedä (olisi kiva kyllä tietää!), kirjopeippiä, valkokukkaista peippiä, japanin angervoa, vuorenkilpeä, akileijaa ja tarha-alpia. 

Kaikki perennat sikin sokin rennosti. Suuri toive on vain että ne juurtuvat ja sitten katsotaan minne kukin oikeasti kuuluu.

Ihanaa kesää kaikille!