Kun on niin kauniita kesäsäitä ollut - ei malta tehdä sisäremonttia. Ehtiihän sitä talvellakin.
Nyt tehdään naapurin nuoren rouvan kanssa melkein "ei kenenkään maalla" yhteisenä projektina kiviaidannetta ja kukkapenkkiä. Ihan omin voimin tästä ei olisi tullut mitään, mutta naapurin nuori isäntäkin saatiin tiimiin.
Kova urakka oli pyöritellä omalta tontilta löytyneet kivet käsipelillä paikoilleen.
Tonttiraja kulkee noin metrin päässä tuosta naapurien ulkovajasta vasemmalle. Siitä siis alkaa torppani tontti. SIreeni pensas on ollut tuossa ilmeisesti jo vuosi tai vuosikymmeniä, mutta kiviaidanne on kadonnut tai poistettu.
Kivet on pyöritetty paikoilleen ja montun muuttaminen kukkapenkiksi alkaa. Takana häämöttää maakellarin kumpu. Mitähän sen kanssa tekisi?
Paljon on erilaista raivausmateriaalia kuopan pohjalla, mutta eiköhän ne sinne maadu.
Kun multaa ei ollut tarpeeksi eikä kukantaimiakaan, päätettiin täyttää kuoppaa hiljalleen. Siis kun ponit tuottavat lantaa, niin se tuodaan ensiksi paksuksi kerrokseksi sanomalehdin vuoratun montun pohjalle. Ostomulta levitetään päälle ja sitten itse istutustouhuihin.
Taimia ei ole tarkoitus ostella. Niitä lisätään penkkiin kun kotipihalta, kavereilta ja sukulaisilta liikenee harvennusten yhteydessä.
Iso ala on täyttämistä vaille, mutta eiköhän se ainakin jo ensi kesänä ole valmis.
Penkkiin on nyt istutettu kevätkaihonkukkaa, kuunliljaa, komeamaksaruohoa, keltakukkaista matalaa maksaruohoa, suikeroalpia, noita punalehtisiä pikkukasveja joiden nimeä en tiedä (olisi kiva kyllä tietää!), kirjopeippiä, valkokukkaista peippiä, japanin angervoa, vuorenkilpeä, akileijaa ja tarha-alpia.
Kaikki perennat sikin sokin rennosti. Suuri toive on vain että ne juurtuvat ja sitten katsotaan minne kukin oikeasti kuuluu.
Ihanaa kesää kaikille!
