Haarapääskyn pesässä on jo ahdasta

Kaikki haarapääskyperheen (Hirundo rustica) viisi poikasta ovat kasvaneet vauhdilla. Vanhemmilla on täysi työ lennättää apposen auki oleviin pikkusuihin ruokaa.

 

 

 

Haarapääskynpojat ovat kuoriutuneet

Lampolan vanhojen kattohirsien lomaan pesän tehneen pääskypariskunnan poikaset ovat kuoriutuneet. Kaikista viidestä munasta on syntynyt pieni keltakurkkuinen ja harvauntuvainen pikkupääsky. Hienoa seurata niiden kasvua - äitipääskykään ei säiky kuvaamista ja liikkumista ihan pesän lähellä. Kyllä maalla on ihanaa.
Harmi vain että vanha kamerani ei ehtinyt reagoida poikasten liikehdintään.

Kaadetaanko kuusiaita vai ei?

 Nyt olisi ajankohtaista miettiä kuusiaidan kohtalo. Täysin ylipitkäksi kasvaneen kuusiaidan noin puolivälissä kulkee koko loppukylän sähköjohdot. Entä jos tulee myrsky ja katkoo latvukset ja niiden painosta myös sähkölinjat? Nyt jo säännöllisesti sähköyhtiö karsii oksistosta vapaaksi linjat, joten samalla kertaa saataisiin heidän työtään helpotettua ja omaa pihaa varjostavat noin 30 kuusipuuta pois.

 Kuvassa näkyykin selvästi vaakasuora harva kohta, josta linjat on otettu esille. Miten vaan käy vanhan tammen jos puuta alkaa kaatua.

Myös vanhat omenapuut viistävät kuusiaitaa. Kuusiaidan alaoksien välistä pilkistää näin kesäaikaan honteloita sireenien oksia. Ehkä siinä onkin ihan alkujaan ollut sireeniaidanne.

Nyt saa muovimatto lähdöt vieraskammarista

Nyt on päätös tehty. Muovimatto saa lähteä vieraskammarista puulattian tieltä. Yllättävän tiukasti se onkin liimattu. Ei auta kuin tehdä jo irrotettuun materiaalin veitsellä viiltämällä reiät eli kahvat, joista nykiä.

Ja kuinkas ollakaan - sieltä se lastulevy taas pilkahtaa!

 On se tiukassa!

Jiiri on jiiri - jos niin on sovittu

Hyvän timpurin työnjälkeä on ilo katsella. Ei voi kuin ihailla taitoa ja tässä tapauksessa myös kärsivällisyyttä. Hirsiseinät kun ovat enemmän ja vähemmän helppoja kohtaita työstää.

 Kattolistan jiiri

 Ovilistan jiiri keittiössä

Puolipaneelin päällislistan nurkkajiiri

 Ikkunalistan jiiri kammarissa

Isoäidin neliöitä virkkaamassa

 Kun torpan valmistumista odottavan aika on pitkää, niin voihan sitä aina vaikka virkata tekstiilejä.

Isoäidin neliöt on ihana käsityö monellakin tavalla. Olen vähän hurahtanut tähän touhuun. Voi tehdä melkein missä tahansa, mistä langasta tahansa, sävy sävyyn sopivia tai riemunkirjavia tilkkuja, isoja tai pieniä, patalappuja, tyynynpäällisiä tai isoja peittoja. Pisin punainen langanpätkä, joka on jäänyt tähteeksi tästäkin virkkauksesta oli noin metrinen, joten hukkalankoja ei synny.
Lisäksi värikkäiden neliöiden virkkaaminen on hermolepoa, luovuutta herättelevää ja luovuuteen haastavaa hyödyllistäkin ajankulua.
Keljuin vaihe on langanpätkien päättely työn kokoamisvaiheessa, mutta sehän kuuluu asiaan =)

Tämän "Ruusutarha"-nimiseksi kutsumani työn Novitan 7-Veljestä tähdelangoista syntyi vielä perinteinen patalappu.

Ja vielä saisi patalapun alunkin pikkukeristä...

Sireeninkukkien aikaan ja vähän alppiruusujenkin

Tervetuloa tätä pikkurinnettä ylös Erikasmäen pihalle. Ihana tuoksu ja ihanat värit toivottavat tervetulleiksi. Tätä odotellaan se pitkä kylmä talvi.
Hätäisenä ihmisenä perustin kukkapenkin sisääntulon viertä reunustamaan. Siinä ei ole mitään kasvitieteellistä logiikkaa eikä sommittelua. Kasveja on laitettu peräjälkeen sitä mukaan kun penkkiä on kaivettu ja vuorattu sanomalehdillä. Penkin pohjalla muhii parisataa litraa hevonkukkua voimia antamassa.
Katsotaan ja seuraillaan miten kasvit juurtuvat ja menestyvät. Siellä on omia, ostettuja, saatuja ja vohkittuja =)

 

 Onneksi edellinen omistaja oli jättänyt lapun varteen kiinni, niin selvisi rodon nimi.

 Tuoksuva sireeniaita