WC virittäytyy lemmikinsiniseen sävyyn

En malttanut viimeistellä kaikkia kesken jääneitä juttuja vinttiaulassa tai portaikossa. Niin syyhyivät sormet kokeilemaan pikkuisen wc:n tuunaamista. Tuli taas vähän töherrettyä kiireessä ja innoissaan.

Olen aina pitänyt sinisestä väristä. On tullut käytettyä yksi jos toinenkin sininen t-paita farkuista puhumattakaan. Myös liinavaatteista, kodin muista tekstiileistä ja astioista löytyy sinisiä aarteita.
Nyt pikku-wc saa virittäytyä lemmikinsiniseen sävyyn.

Vinttiaulan lattiaan harmaata pintaa...

Nyt kun pahimmat pakkaset ovat ohitse ja sisäilma saatu kuivaksi, uskaltaa alkaa maalata lattiaakin. Kävin ison "Jaakobin painin " itsekseni kahden vaihtoehdon välillä. Kuultovahatako vai peittävää maalia pintaan?!
Päädyin kuitenkin maaliin, koska halusin valoisan tilan ja pelkäsin havupuulattian kellastuvan kuultovahasta huolimatta. Lisäksi kun on noita koiriakin, niin ehkä kova maalipinta kestää paremmin koirien kynsien kohtelua.

Tältä näyttää käsittelyn jälkeen.

 Yhteen kertaan käsiteltynä Betoluxilla.

Eihän tämä pieni tila ole vielä valmis: toinen maalikerta vielä lattiiaan, hienosäätöä jalkalistojen reunoissa ja muutakin siistittävää mm. maaliroiskeiden poistamista vääristä paikoista, paikkausmaalausta jne. jne. jne

Kuitenkin nyt tuntuu, että aletaan olla voiton puolella ja suurimmat rakenteelliset haasteet on saatu kuntoon.

Vinttigallerian aarteita: Tamara Aladin nro 1564

Maljakko nro 1564 ei kuulu niihin tunnettuihin Sirkaksi ja Kieloksi kutsutuiksi maljakko-sarjoihin, vaikka kovasti niitä muistuttaakin. Se on oma erillinen mallinsa, joka on suunniteltu vuonna 1973. Maljakkoa on valmistettu vuosina 1975-1976. Nro 1564 on pyörittäen puhallettua kirkasta tai värillistä lasia. Maljakko on 20cm korkea ja painaa noin 482grammaa. Olen nähnyt maljakoa mm. punaisena ja kirkkaana oman harmaansinisen maljakkoni lisäksi.

Maljakon pyyntihinta kirppareilla on noin 50e.

 

This retro vase n:o 1564 was designed by Tamara Aladin at 1973 to Riihimäen Lasi Oy.  The vase was in production at 1975-1976.

En kestä keskeneräisyyttä !!!

Kohta tulee kaksi vuotta täyteen tätä remontointia. Luulin naisen logiikalla, että tuosta vaan vähän ja kohta on jo valmista.

Ei se niin mennytkään - kaikella työllä on aikansa. Ja jos haluaa tehdä huolella, niin ettei tarvitsisi heti katua ja tehdä uudelleen - niin kärsivällisyyttä se koettelee ja kasvattaa. Mihin tässä loppujen lopuksi on kiire.

Nyt kun on pakkasta melkein -30 astetta, on maalaus- ja muut työt tehtävä niissä tiloissa joissa on lämmintä. Siksi keittiö on kaiken aikaa kuin paraskin verstas.Toisaalta on myönnettävä, että en kyllä omaa minkään sortin järjestelmällisyyttä, joten ehkä sekin vaikuttaa asiaan.

Tässä pieni päivitys tämän hetken tilanteesta.