Kukkaportaat

Muutama vuosi sitten sain äitienpäivälahjaksi itsetehdyt kukkaportaat. Nyt niille on löytynyt hyvä paikka torpan ovenpielestä aurinkoiselta seinustalta.
Rentoakankaalit odottavat kukkapenkkiin siirtoa, ruohosipulit pääsyä salaattien mausteeksi ja valkoisessa ruukussa kaverilta saatu sipulikasvi (jonka nimeä en muista) menossa kukkapataan. Pelargonia ja verenpisara ovat ihan torppaan kuuluvia kesäkukkia. Nyt kun niitä ei vielä voi viedä sisälle keskelle remonttia, niin ovat tuossa silmänilona. 

Kukkapenkkiä ja kiviaitaa

Kun on niin kauniita kesäsäitä ollut - ei malta tehdä sisäremonttia. Ehtiihän sitä talvellakin.
Nyt tehdään naapurin nuoren rouvan kanssa melkein "ei kenenkään maalla" yhteisenä projektina kiviaidannetta ja kukkapenkkiä. Ihan omin voimin tästä ei olisi tullut mitään, mutta naapurin nuori isäntäkin saatiin tiimiin.
Kova urakka oli pyöritellä omalta tontilta löytyneet kivet käsipelillä paikoilleen.

 Tonttiraja kulkee noin metrin päässä tuosta naapurien ulkovajasta vasemmalle. Siitä siis alkaa torppani tontti. SIreeni pensas on ollut tuossa ilmeisesti jo vuosi tai vuosikymmeniä, mutta kiviaidanne on kadonnut tai poistettu.

  Kivet on pyöritetty paikoilleen ja montun muuttaminen kukkapenkiksi alkaa. Takana häämöttää maakellarin kumpu. Mitähän sen kanssa tekisi?

 Paljon on erilaista raivausmateriaalia kuopan pohjalla, mutta eiköhän ne sinne maadu.

Kun multaa ei ollut tarpeeksi eikä kukantaimiakaan, päätettiin täyttää kuoppaa hiljalleen. Siis kun ponit tuottavat lantaa, niin se tuodaan ensiksi paksuksi kerrokseksi sanomalehdin vuoratun montun pohjalle. Ostomulta levitetään päälle ja sitten itse istutustouhuihin.

Taimia ei ole tarkoitus ostella. Niitä lisätään penkkiin kun kotipihalta, kavereilta ja sukulaisilta liikenee harvennusten yhteydessä.

 Iso ala on täyttämistä vaille, mutta eiköhän se ainakin jo ensi kesänä ole valmis.

Penkkiin on nyt istutettu kevätkaihonkukkaa, kuunliljaa, komeamaksaruohoa, keltakukkaista matalaa maksaruohoa, suikeroalpia, noita punalehtisiä pikkukasveja joiden nimeä en tiedä (olisi kiva kyllä tietää!), kirjopeippiä, valkokukkaista peippiä, japanin angervoa, vuorenkilpeä, akileijaa ja tarha-alpia. 

Kaikki perennat sikin sokin rennosti. Suuri toive on vain että ne juurtuvat ja sitten katsotaan minne kukin oikeasti kuuluu.

Ihanaa kesää kaikille!

Haarapääskyn pesässä on jo ahdasta

Kaikki haarapääskyperheen (Hirundo rustica) viisi poikasta ovat kasvaneet vauhdilla. Vanhemmilla on täysi työ lennättää apposen auki oleviin pikkusuihin ruokaa.

 

 

 

Haarapääskynpojat ovat kuoriutuneet

Lampolan vanhojen kattohirsien lomaan pesän tehneen pääskypariskunnan poikaset ovat kuoriutuneet. Kaikista viidestä munasta on syntynyt pieni keltakurkkuinen ja harvauntuvainen pikkupääsky. Hienoa seurata niiden kasvua - äitipääskykään ei säiky kuvaamista ja liikkumista ihan pesän lähellä. Kyllä maalla on ihanaa.
Harmi vain että vanha kamerani ei ehtinyt reagoida poikasten liikehdintään.

Kaadetaanko kuusiaita vai ei?

 Nyt olisi ajankohtaista miettiä kuusiaidan kohtalo. Täysin ylipitkäksi kasvaneen kuusiaidan noin puolivälissä kulkee koko loppukylän sähköjohdot. Entä jos tulee myrsky ja katkoo latvukset ja niiden painosta myös sähkölinjat? Nyt jo säännöllisesti sähköyhtiö karsii oksistosta vapaaksi linjat, joten samalla kertaa saataisiin heidän työtään helpotettua ja omaa pihaa varjostavat noin 30 kuusipuuta pois.

 Kuvassa näkyykin selvästi vaakasuora harva kohta, josta linjat on otettu esille. Miten vaan käy vanhan tammen jos puuta alkaa kaatua.

Myös vanhat omenapuut viistävät kuusiaitaa. Kuusiaidan alaoksien välistä pilkistää näin kesäaikaan honteloita sireenien oksia. Ehkä siinä onkin ihan alkujaan ollut sireeniaidanne.

Nyt saa muovimatto lähdöt vieraskammarista

Nyt on päätös tehty. Muovimatto saa lähteä vieraskammarista puulattian tieltä. Yllättävän tiukasti se onkin liimattu. Ei auta kuin tehdä jo irrotettuun materiaalin veitsellä viiltämällä reiät eli kahvat, joista nykiä.

Ja kuinkas ollakaan - sieltä se lastulevy taas pilkahtaa!

 On se tiukassa!

Jiiri on jiiri - jos niin on sovittu

Hyvän timpurin työnjälkeä on ilo katsella. Ei voi kuin ihailla taitoa ja tässä tapauksessa myös kärsivällisyyttä. Hirsiseinät kun ovat enemmän ja vähemmän helppoja kohtaita työstää.

 Kattolistan jiiri

 Ovilistan jiiri keittiössä

Puolipaneelin päällislistan nurkkajiiri

 Ikkunalistan jiiri kammarissa

Isoäidin neliöitä virkkaamassa

 Kun torpan valmistumista odottavan aika on pitkää, niin voihan sitä aina vaikka virkata tekstiilejä.

Isoäidin neliöt on ihana käsityö monellakin tavalla. Olen vähän hurahtanut tähän touhuun. Voi tehdä melkein missä tahansa, mistä langasta tahansa, sävy sävyyn sopivia tai riemunkirjavia tilkkuja, isoja tai pieniä, patalappuja, tyynynpäällisiä tai isoja peittoja. Pisin punainen langanpätkä, joka on jäänyt tähteeksi tästäkin virkkauksesta oli noin metrinen, joten hukkalankoja ei synny.
Lisäksi värikkäiden neliöiden virkkaaminen on hermolepoa, luovuutta herättelevää ja luovuuteen haastavaa hyödyllistäkin ajankulua.
Keljuin vaihe on langanpätkien päättely työn kokoamisvaiheessa, mutta sehän kuuluu asiaan =)

Tämän "Ruusutarha"-nimiseksi kutsumani työn Novitan 7-Veljestä tähdelangoista syntyi vielä perinteinen patalappu.

Ja vielä saisi patalapun alunkin pikkukeristä...

Sireeninkukkien aikaan ja vähän alppiruusujenkin

Tervetuloa tätä pikkurinnettä ylös Erikasmäen pihalle. Ihana tuoksu ja ihanat värit toivottavat tervetulleiksi. Tätä odotellaan se pitkä kylmä talvi.
Hätäisenä ihmisenä perustin kukkapenkin sisääntulon viertä reunustamaan. Siinä ei ole mitään kasvitieteellistä logiikkaa eikä sommittelua. Kasveja on laitettu peräjälkeen sitä mukaan kun penkkiä on kaivettu ja vuorattu sanomalehdillä. Penkin pohjalla muhii parisataa litraa hevonkukkua voimia antamassa.
Katsotaan ja seuraillaan miten kasvit juurtuvat ja menestyvät. Siellä on omia, ostettuja, saatuja ja vohkittuja =)

 

 Onneksi edellinen omistaja oli jättänyt lapun varteen kiinni, niin selvisi rodon nimi.

 Tuoksuva sireeniaita

Keittiö edistyy hitaasti ja varmasti

Nyt ollaan jo voitonpuolella. Keittiöön on asennettu kiintokalusteet - ne vähät, jotka sinne tulevat. Nyt odotellaan putkimiestä, että puolen vuoden tauon jälkeen saadaan taas virtaava vesi keittiöön ja sisähuussiin.

Keittiön ainoa "kaapisto". Altaan viereen tulee astianpesukone ja seuraavaksi pieni jääkaappi myös pöytätason alle. Tiedän kyllä ettei lämpöätuottava laite ja kylmäkone saisi olla vierekkäin, mutta tämä on kompromissi.

 Pieni ja vanha 50cm leveä sähköliesi saa jatkaa vielä niin kauan kuin siinä lettuja voi paistaa.

 Vanha seinäkaappi on vähän liian ylhäällä kokoiselleni keittiössä puuhastelijalle. Se on laskettava ainakin 10cm alemmas.

Tämä kirppislöytö tulee valaisemaan pirttipöydän yllä ruokailuhetkiä. Kun oikein tunnelmaa haluaa voi sytyttää kynttilät haarakkeisiin. Varmuuden vuoksi kupu ja lasikaulus ovat vielä hyvin pakattuina laatikossa etteivät ne mene näissä loppuhulinoissa rikki.

Vieraskammarissa vihertää...

Paljon ei ole näkyvää tapahtunut vieraskammarissa. Lastulevyjen rakoja on täytetty ja hiottu. Pohjamaalattu oranssia piiloon ja valkoista maalia kattoon.
Seiniin on jo kokeiltu myös vihreää väriä. Ilmeisesti se on sopiva sävy pieneen tilaan ja ikkunaseinälle laitettavaan tapettiin sointuva.
Paljon on vielä tehtävää, kun päätin että muovimatto poistetaan ja lattia vaihdetaan lautalattiaksi. Sähköistyskin menee uusiksi.
Pikkuhiljaa...

Vinttigallerian aarteita: Päivänkukkia väreissä

Kyllä värillinen lasikin on kaunista. Tässä kaksi uusinta hankintaani Helena Tynellin retrot Päivänkukka-maljakot rubiininpunaisena ja amberina. Päivänkukkia on valmistettu myös mm. tumman vihreänä ja tietysti kirkkaasta lasista. Eivät ne ihan käytännöllisiä maljakoita ole, millaisia kukkia niihin yleensäkään laittaisi. Siinä haastetta taitavalle floristille. Monesti näissä maljakoissa on veden samentamia kohtia sisällä, joita ei ole saatu pestyä pois. Mutta kauniita ne ovat ihan sellaisenaan koriste-esineinä.

Riihimäen Lasi Oy:n valmistaman tämän pienemmän mallin lasimaljakon korkeus on 20cm, halkaisija noin 14,5cm ja se painaa noin 950g. Päivänkukkia on valmistettu vuosina 1971-1976. Valmistusteknisesti ne ovat kiinnipuhallettua muottiinsa. Näistä maljakoista pyydetään tällä hetkellä noin 80 euroa ja enemmänkin.

Finnish glass designer Helena Tynell 1970's. Vase called Päivänkukka.

.