Kaide vinttiaulaan...

 Aikamoinen pudotus olisi edessä ja todennäköisesti niskat nurin, jos sattuisi putoamaan porraskuiluun. Vanha, ruma ja huojuva kaide purettiin pois ja timpuri askarteli tälläisen tilalle. On se nätti ja tukeva!

Vinttiaulan porrassyöksy rakentuu...

 Vinttiaulan porrassyöksy on saanut uutta pintaa ja valkoista väriä. Vieläkin seinä on karkeapintaista lautaa, mutta oli se alunperin vieläkin karkempaa - raakalautaa nimittäin. Timpurin mielestä se oli kuin navetanseinää, joten annoin periksi ja vähän sitä siloiteltiin. Lisäksi kuulemma laudat tulee maalata tietyltä puolelta kupristumisen estämiseksi. Luulin olleeni avuksi ja näppärä tyttö, kun pohjamaalaan ne jo lautoina, mutta kuten kuvasta näkyy - vain yksi onneton lauta oli tehty oikein! Muut turhaa työtä, kun maalit kääntöpuolella.


Joulun pyhinä sitä maalailin sitten ja mukavan valoislta pimeä porraskuilu näyttää.

Hyvän Joulun Toivotukset!

 
Erikasmäen Torppa toivottaa kaikille Oikein Hyvää ja Rauhaisaa Joulua ja Valoisaa Uutta Vuotta!


Karun kaunis kynttelikkö on löytö kirpparilta. Sen kylkeen on mahdollisesti joku saksalainen sotilas koti-ikävissään kirjoittanut "Weihnachten in Lappland 1943",

Kaksi kammaria yläkerrassa

Torpan yläkerrassa oli alun alkaenkin kaksi kammaria. Harmi vain että toiseen päästäkseen oli kuljettava toisen läpi. Nyt on kumpaankin oma kulku, kun timpuri teki yhden väliseinän lisää. Pieni välitila tuli siihen lisäksi, joten katsotaan mitä siihen keksitään.

Vinttiaulan lattia uusiksi...

Ei mene kuten Strömsössä!  Timpurin työkaveriksi ilmaantui yhtenä aamuna iso rotta, joten jossain se mökissä asustelee. No tietysti yläaulan lattian alla! Ei kun koko lattia auki ja varsinainen labyrintti ja kaatopaikka sieltä löytyi. Kaikki irtonainen pois ja uudet eristeet tilalle. Lisäksi komeroon rotanpyydys.
Vielä ei ole kelmiä saatu jekutettua, mutta kyllä sekin päivä koittaa kun se ei voi enää herkkuja vastustaa ja sitten - Naps!
Joten tältä näyttää tällä hetkellä. Samalla sai lähteä vanha kaide.

Paljon on näitä rappuja aikoinaan kuljettu - portaikko vinttikammariin

Ovat ilmeisesti olleet joskus askelmat tumman ruskeat. Nyt väristä on vain aavistus jäljellä. Astinlaudat ovat kuluneet ja natisevat. Ihanan rustiikkia!

Alhaalta ylöspäin kohti "Ruusutarhaa"

 

 Mitä näille portaille tapahtuu remontin tohinassa ei ole vielä ajateltu - toisaalta jotain vanhaa ja aitoakin olisi kiva jossain muodossa säilyttää

Vanhaa hirsiseinää löytyi portaikon puolesta välistä

 Harmaa hirsipinta ei ole homeinen vaan kalkkivellillä joskus aikoinaan käsitelty. Mistähän aiemmasta rakennuksesta lie peräisin tuokin hirsi

Hassusti hirteen kaiverrettu ruma muoviputki keskellä seinää! Onneksi on hyvä timpuri, joka saa sen varmasti jotenkin taiottua piiloon

Ruusutapettia vinttikammariin...

Pikkuhiljaa alkaa vinttikammari saada kuosinsa. Puulattia on valmis ja ruusutapetit saatu päätyseinään. Viimeistelytöitä on vielä kosolti jäljellä, mutta nyt alkaa näyttää jo paljon paremmalta

 Lattia käsitellään kuultavan valkoisella Osmo Colorilla, ikkunoista puuttuu vielä puitteet ja lattialistat.

Vinttikammariin uutta lattiaa...

Vihdoinkin vinttikammariin asennetaan uusi lattia. Nyt se alkaa jo näyttää vanhan talon vinttikammarilta eikä retrolta 1970-luvun boksilta.


 

 Nyt mietityttää miten käsittelisi puupinnan. Remonttireiska oli kauhuissaan, kun kerroin MAALAAVANI koko lattian vaaleanharmaaksi kuten alakerrassakin. Jotta ei remonttireiska "löisi hanskoja tiskiin", lepyttelin miettiväni vaalealla puuvahalla käsittelyä. Katsotaan mihin päädyn.

Maalataan, maalataan vinttiaulaa aina vaan...

Eipä ole vinttiaulan maalaushomma juurikaan edennyt. Tai onhan sitä maalattu, mutta kun kolmaskaan kerros valkoista maalia ei tahdo peittää vanhaa kellastunut havupuupaneelia.

 

Hommaa siis vielä riittää vaikka kuinka. Noista levytetyistä ja punaisella muovimatolla peitetyistä portaista toivon saavani purkamalla esille elämää nähneet puiset astinlaudat.

Lisää valkoista maalia vinttiaulaan

Viikonloput ovat niin lyhyitä - ainakin siltä tuntuu kun yrittää saada "pientä pintaremonttia" aikaiseksi. Vähän lisää kattoa tuli pohjamaalatuksi ja osaa myös ehkä lopulliseen kuosiinsa.

 Kyllä pelotti kurottaa kohti kattoa tuossa portaikossa. Ei pää kestä korkeita paikkoja. Siksi osa seinää ja pari kattopaneeliakin jää vielä malaamatta - odottavat jotakuta kilttiä talkoolaista.

 

Jostain muusta remonttikohteesta oli jäänyt harmaata sisustusmaalia. Piti kokeilla olisikohan siitä päätyseinään. Ei ollut - ihan liian tummaa mielestäni noin pieneen tilaan. Tuossa kuvassa se näyttää vaaleammalta kuin todellisuudessa on. Siis huomenna maaliostoksille.

Vinttiaulan muutostyö alkaa

Torpan yläkertaan mentäessä on pieni vinttiaula. Jotain sillekin on tehtävä. Mikä tila siitä loppujen lopuksi tulee on vielä arvoitus.
Koira-apulaisen kanssa päätettiin kuitenkin aloittaa vanhojen ja kellastuneiden paneelien pohjamaalaamisella. Jo sekin teki ihmeitä - tila muuttui valoisammaksi ja puhtaammanoloiseksi. Muutaman maalikerroksen saa kyllä vielä sutia ennenkuin pinnasta tulee nättiä ja tasaista.

Vähän sitä sun tätä "tarpeellista" on raahattu vinttiin odottamaan mahdollista käyttöä.

Vanha ja ruma punainen 1970-luvun muovimatto on edelleen paikoillaan. Sitä ei tahdo saada irti millään. Niin hyvin ja paljon on jotain liimaa sen kiinnittämiseen käytetty.

Keltaisia luumuja

Huonosta hoidosta ja kesän säästä huolimatta vanha luumupuu tuotti yllätyksen. Tiheiden ja osin risuuntuneiden oksien lomassa olivat saaneet nämä herkut rauhassa kypsyä naakoilta.Ylimmillä ja torpan seinustalla olevissa oksissa pilkottivat harvat, mutta sitäkin maukkaammat isot keltaiset luumut. Ei näitä raaski säilöä - parempiin suihin nyt vaan heti tuoreeltaan.

Vinttigallerian aarteita; Purnukka (nro 1228)

Tämä neodyyminvärinen Purnukka-maljakko on ihana. Isoon ja laajasuiseen maljakkoon saa laitettua vaikka kaksi punttia tulppaaneja. Tamara Aladin suunnitteli tämän maljakon ja se oli tuotannossa 1966-1967.  Maljakko kuuluu Riihimäen Lasi Oy:n Rengas-sarjaan. Maljakoita on valmistettu niin kirkkaasta kuin värillisestäkin lasista. Oma maljakkoni on kuviopintaiseen muottiin kiinnipuhallettu neodymin (punalila) värisestä lasista, suu on kuumakatkaistu ja driivaten levitetty. Ulkopohjan keskustan punttelijälki on kuulalla kiillotettu.
Maljakon korkeus on 17cm ja halkaisija 15cm. Painoa maljakolla on  1.292 g  
Tämän maljakon hinta on noin 40-50e.

Liinavaatekaappi - löytö kirpparilta

Vanhassa torpassa ei juuri säilytystilaa ole - ei ainakaan kaappeja. Mutta onneksi kirppareita kierrellessä löytyy ihania ja vanhaan torppaan sopivia säilytyskalusteita. Kun ei ole liian tarkka tyylisuunnista tai vuosikymmnien tyylistä, voi mukaansa saada vaikka tälläisen kaapin. Nuo lakanaverhot ovat edellisen omistajn tekemät, koska ovenlasit ovat särkyneet. Katsotaan miten itse ehkä kaappia "tuunaan" kun aikaa liikenee muulta remontilta.
 Paikkaansa tämä kaappi hakee edelleen, en vielä tiedä mikä olisi sopiva sijoituspaikka.

Kukkuu se käki syksylläkin

Kyllä joka torpassa pitää puinen ja kukkuva käkikello olla. Nyt on siis Erikasmäessäkin.

Vielä en ole oikein perillä miten tälläinen ketjuista vedettävä härveli toimii, mutta pitää opetelle. Tuossa tumman hirren päälle laitettuna kello ei oikein näytä hyvältä. Ehkä sille on etsittävä parempi paikka.

Ainakin siellä sisällä asuva käki kukkuu!

Humalasalko kohoaa taivaisiin

Tämä monivuotinen ruohovartinen köynnös on tehnyt tänä vuonna ennätyspitkän kasvuston. Toivottavasti se talvehtii hyvin ja jatkaa kasvuaan ja rehevöitymistään taas ensi kesänä.
Torpan humalasalko on perua erään naapuripitäjän yhden vanhimmista maalaistalon pihapiiristä. Istutin vuosi sitten keväällä pienen juurakon ja nyt toisena kesänä ensimmäinen sato on ihasteltavana. Salko kohoaa jo torpan räystäiden korkeudelle pitkin vanhaa antennintankoa.

Humala (Humulus lupulus)