Sivut

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Ikivihreä löytökasvi

Tämän mielenkiintoisen kasvin löysin muutama vuosi sitten juuri marraskuussa samoihin aikoihin kuin nyt yhden 1800-luvun työläisten asunnoiksi rakennetun "rivitalon" pihan perukoilta.

Äiti oli juuri muuttamassa pois tuosta ihanasta vanhasta hirsitalo-rivarista tulevan ison remontin alta. Siistin pihaa ja yhden kivenkolosta kuihtuneiden heinien seasta pilkisti tuoreen vihreitä lehtiä. Luulin kasvia ensinäkemältä muoviseksi, mutta eihän se ollutkaan.

Kaivoin kasvin ylös ja vein sen torpan puutarhaan suunnilleen samakaltaiseen paikkaan, josta olin sen löytänytkin. Tapahtumasta on jo kulunut kolmisen vuotta ja parilehtisestä pikkukasvista on jo tullut "havaittava" pensas.

Luulen, että kasvi on päätynyt jonkun äitiä edeltävän asukkaan joulukukkakorista kivenkoloon poisheitettynä, mutta se onkin sinnitellyt siellä kesät ja talvet. Toivottavasti se kestää tämänkin talven ja kasvaa edelleen.

Jos tiedät mistä kasvista on kyse - niin kerrohan!

Oma villi veikkaukseni on misteli?!  Ainakin joskus muistaakseni joulukukkakoreissa niitä oli tai ainakin sillä nimellä me niitä kutsuimme.







Puuropadallinen purkunauloja

Kun oikein todenteolla purettiin torpalla kaupanteon jälkeen kaikkia virityksiä aina 1920-luvulta 1970-luvun lastulevyihin ja viimeisen omistajan 1990-luvun juttuihin, pikkuhiljaa käsiin kertyvät naulat ja nupit piti laittaa johonkin. Lähimmäksi osui kirpparilta löytämäni vanha ja rujo puuropata.
Siihen niin itse, remontti-reiska kuin sähkömieskin jokainen vuorollaan tyhjensi naulat taskuista ja nyt niitä on padallinen.
 En ole raaskinut niitä heittää poiskaan. Joten tällä hetkellä ne puuhellan laidalla muistuttavat ankarasta aherruksesta.



lauantai 19. marraskuuta 2016

Ollaan kuin kissa ja koira...

Vanha sanonta ei taida pitää paikkaansa tämän ystävyyspari kohdalla.

Miina 6v ja Ahti-Katti 6kk ovat ylimmät ystävät ja riehuvat keskenään rajusti sisällä. Mutta kun ilta saapuu ja talo rauhoittuu - niin ollaan niin kiltisti yhdessä sohvalla. Itseasiassa meitä on siellä kolme - yritän itsekin mahtua sinne katsomaan telkkaria ja aina ollaan hyvin sovittu kun sopu tilaa antaa meidän laumassa.








Huovutetut villasukat

Joskus iskee kaiken muun tohinan keskellä "käsityö-kärpänen". Näin yhdessä lehdessä ihanat huovutetut villasukat ja ihastuin niihin todenteolla.
Ei kun Novitan tehtaanmyymälään ja ostoskoriin Joki -lankaa ja nro 7 puikot. 
Uskomattoman hankalaa kutoa noin isoilla puikoilla ja noin suurikokoisia sukkia. Tuntui ettei mikään entinen osaaminen täsmännyt tuossa mittakaavassa, vaikka olen kyllä tämän talouden villasukissa aina pitänyt.

 
 Tässä vertailun vuoksi ulkoilukenkä nro 37 ja sukka-aihio

 Tavallinen sukka huovuttamattoman rinnalla

 Sukka-aihiot pestynä 40 asteessa pesukoneessa pyyheliinan sisällä, jossa ne eivät pysyneet tietenkään. Olivat kovat koppurat ja osin vielä huovuttuneet YHTEEN keskeltä! Saimme Ahti-Katin kanssa kynsisaksilla nipsutella sukkaosat auki, jotta saatiin venyttää sukat kuosiinsa. Jälkikäteen käsityön ammattilainen neuvoi, että kannattaa laittaa kuplamuovia sisälle estämään yhteen tarttuminen.
 
 Vihdoin ja viimein sukat venytettynä kalossien päälle kuivumaan ja muotoutumaan

 Laadun tarkkailua!

Kelpaa...

lauantai 12. marraskuuta 2016

Talvi on tullut Erikasmäkeen - kissaluukut kiinni!

Pakkasta on ollut jo muutamana päivänä ihan pirtsakkaasti ja torpassa on lämmitetty puuhellan ja pönttöuunin voimin.

Lattia tuntuu vähän viileältä jaloissa, vaikka ei sentään "sukat pyöri jalassa" eikä "töppöset jäädy kiinni lattiaan".

Mietin, että pitäisikö alapohjan tuuletusluukut eli kissaluukut sulkea vai mitä tehdä?

Ystävältä - rakennusalan ammattilaiselta sain kuitenkin sellaiset neuvot, ettei luukkuja tule sulkea vaan antaa niiden olla auki. Ilmeisesti muuten tulee sulkea ja avata niitä kokoajan säätilan mukaan.

Torppa on seisonut kivipaasi -jalustallaan jo kohta 100 vuotta enkä halua sitä omalta osaltani pilata.

Otin muutaman kuvan kissaluukusta sisälle alapohjaan ja tälläiseltä siellä näyttää. Yhtään ei ainkaan haissut pahalle - ei homeelle eikä muutenkaan.









Hemmo The Wippet - talviasussa

Jos Pablo sai pipon, niin kyllä sen kaveri Hemmokin sellaisen tarvitsee.
Nyt voivat pojat viilettää ulkona tulessa ja tuiskussa eikä pää ja korvat jäädy.


tiistai 8. marraskuuta 2016

Ahti-Katti ja Pablon pipo

Lähipiirissä on pikkuinen ja pirteä ihan lyhytkarvainen koiranpentu, joka tutustuu ensikertaa talveen sekä lumeen. Ajattelin ilahduttaa pikkuvekkulia omatekemällä pipolla.

Luotan Novitan pesun- ja kulutuksen kestäviin lankoihin, joten 7-veljestä oli selkeä valinta tähän tarkoitukseen. Aiemmin olen kutonut villapaitoja niin jack russeleille kuin wippetillekin. Nyt ensimmäistä kertaa teen pipoa. Ohjeita löytyi netistä monia, mutta niiden tulkitseminen toteutukseen saakka oli hankalaa. Joten tein pipon loppuun ns. oman pään mukaan ja olen ihan tyytyväinen tulokseen. Onhan se ihan prototyyppi vielä, mutta hyvä alku kehitystyölle.

Kun ei ollut lähettyvilla Pabloa sovittamassa juurivalmistunutta työtä, niin Ahti-Katti sai toimittaa sen tehtävää. Aika samankokoisia kun ovat ainakin vielä tällähetkellä.

Väri nyt ei ole ihan suosikkejani, mutta ehkä se ei haittaa pikkukoiraa =)

Ei ollut sisäkisulle pipo mieluinen - ilme on kuin satukirjan Pesosen Viirulla.