Lahden Jaffaa...

Olen sitä ikäpolvea, jolloin limsaa sai vain lauantaisin saunan jälkeen ja sekin pieni pullo jaettiin tasan pikkusiskon kanssa. Ei siis liikaa hyvää kerralla. Siitä taisi jäädä se ikuinen "himo" keltaiseen jaffaa. Edelleenkin kylmä poreileva appelsiinilimu maistuu suussani tosi ihanalle saunan jälkeen. Muut lipittäköön olutta tai mitä vaan, mie nautiskelen jaffaa.

Tälläinen "aarre oli hautautunut ulkokomeron fyllinkeihin rakennusvaiheessa. Etiketti voisi kertoa vuosikymmen milloin tuo ulkokomeron lattia on ollut auki edellisen kerran.

Remontoinnin riemuja ja raivoja

Torppaan on joskus 1970-luvulla rakennettu se pikkuinen wc. Rakennusteknisesti se on tarvinnut jonkin huohotinputken vietäväksi joko katon välitilaan tai sen läpi. Katolle viety ulosvienti oli huonosti rakennettu ja nyt ajansaatossa tiivistykset elähtäneet. Nyt sitten rankkasateella huomasin, että yläkerran ulkokomeron lattialla on lätäkkö ja putkea pitkin helmeilee vettä. VOI HITSI!

Sain heti sunnuntainakin luottotimpurin kiinni ja sain hyvät neuvot ensiavuksi, vaikka katolle en kyllä suostunut menemään. Ja maanantaina soitto vakuutusyhtiöön.

Purkuhommiahan siitä sitten kehrääntyi - taas kerran, mutta ei auta. Jos positiivisesti ajattelisi, niin sittenhän ei tarvitse huolestua vähään aikaan samasta asiasta. Sillä timpurin korjaamisiin voi aina luottaa.

Tältä näytti ja näyttää purkutyön jälkeen...

 Lattialle tullut vettä ja on ilmeisesti tullut jo jonkin aikaa

 Ulosvienti välikatolle. Siinäkin näkyy jo kosteutta imeytyneenä lautaan

Koko lattia purettuna. Siellä alla ovat rotat ja hiiret viettäneet juhliaan. Onneksi kosteus on pysähtynyt lattialevyyn ja lasivillat ja koolaukset olivat kuivia

Sunnuntai-iltapäivän luksusta

Torpalla on meneillään yläkammarin ja yläaulan sisäikkunoiden maalausurakka. Olisihan sen voinut tietysti tehdä kesälläkin, mutta silloin on aina niin paljon mukavia puutarhatöitä, että maalaaminen jäi nyt talviaikaan.
Nyt kiire saada ikkunat maalattua, jos vaikka ne paukkapakkaset olisivat tulossa.

Kesken maalaamisen nautin arjen luksusta tai 1.adventtipäivän kunniaksi höyryävän kuumaan erikoiskahvia. Sain kahvikoneen pari viikkoa sitten lahjaksi ja se on osoittautunut kerrassaan mainioksi kaltaiselleni "kahvikissalle".
Kaikki kahvi käy: suodatinkahvi, pannukahvi, pergolarikahvi, nokipannukahvi, kylmä frappe, murukahvi ja jos mitään muuta ei löydy, niin mikrossa lämmitettykin kelpaa.

 

Niin oli kahvi kuumaa koleassa torpassa, että kamerakin aisti huumaavat aromihöyryt

Kotijuustoa kutunmaidosta

Ei sitten onnistunut lainkaan kotitekoisen fetan valmistus Martta-kutun maidosta. Se pilaantui ja haisi todella pahalle vaikka oli vahvassa suolaliemesä tekeytymässä.

Ei lannistuta. Nyt on tehty kotijuustoa Martan ja Hertan maidosta. Ja kaikki meni kuten Strömsössä!

Ravintolakattilassa on heroittumassa 6 litraa kutunmaitoa sekä 2 litrasta piimää ja kuudesta omien kanojen munista tehtyä hapatetta. Maito on kuumennettu ensin reilusti höyryäväksi ja sen joukkoon on rauhallisesti sekoittaen lisätty hapateseos.

Heroittumisen jälkeen massa sai vielä hetken rauhassa kiinteytyä ja hera muuttua mahdollisimman kirkkaaksi. Reikäkauhalla varoen juustomassa nostettiin kulhoon. Massa suolattiin ja laitettiin muottiin valumaan yöksi jääkaappiin. Herasta leivottiin sämpylöitä.

Valmis kotijuusto kutunmaidosta. Maistuu täyteläiselle ja sopivasti kutulle, jotta herkempikin voi reilusti maistaa.
Olihan tuo 10 litran kattila kyllä ihan täynnä, mutta silti  lopputuloksena oli reilunkokoinen juusto. Tuossa se on tarjolla isolla a la carte -lautasella.

Hyasintteja jouluksi - jos ehtivät

Hyasintti on mielestäni ainoa oikea joulukukka amarylliksen ohella. Hyasintteja ei ole koskaan jouluna liikaa. Huumaava tuoksu kuuluu asiaan.

Hyvissä ajoin syksyllä hankin hyasintinsipuleita joulukukiksi kasvattaakseni. Mutta niinhän siinä kävi, että unohtuivat torpan skafferin nurkkaan viime sunnuntaihin saakka.
Joten eilen laitoin "Gipsy Queen" lajikkeen sipulit vanhoihin  laseihin veteen jouduttaakseni juurten puhkeamista ja jo tänään niissä näkyi kasvun merkkejä. Sisällä lämpimässä saavat nyt aloittaa kasvun - ehkä sitten ehtivät kukkaan jouluksi.

Ikivihreä löytökasvi

Tämän mielenkiintoisen kasvin löysin muutama vuosi sitten juuri marraskuussa samoihin aikoihin kuin nyt yhden 1800-luvun työläisten asunnoiksi rakennetun "rivitalon" pihan perukoilta.

Äiti oli juuri muuttamassa pois tuosta ihanasta vanhasta hirsitalo-rivarista tulevan ison remontin alta. Siistin pihaa ja yhden kivenkolosta kuihtuneiden heinien seasta pilkisti tuoreen vihreitä lehtiä. Luulin kasvia ensinäkemältä muoviseksi, mutta eihän se ollutkaan.

Kaivoin kasvin ylös ja vein sen torpan puutarhaan suunnilleen samakaltaiseen paikkaan, josta olin sen löytänytkin. Tapahtumasta on jo kulunut kolmisen vuotta ja parilehtisestä pikkukasvista on jo tullut "havaittava" pensas.

Luulen, että kasvi on päätynyt jonkun äitiä edeltävän asukkaan joulukukkakorista kivenkoloon poisheitettynä, mutta se onkin sinnitellyt siellä kesät ja talvet. Toivottavasti se kestää tämänkin talven ja kasvaa edelleen.

Jos tiedät mistä kasvista on kyse - niin kerrohan!

Oma villi veikkaukseni on misteli?!  Ainakin joskus muistaakseni joulukukkakoreissa niitä oli tai ainakin sillä nimellä me niitä kutsuimme.

Puuropadallinen purkunauloja

Kun oikein todenteolla purettiin torpalla kaupanteon jälkeen kaikkia virityksiä aina 1920-luvulta 1970-luvun lastulevyihin ja viimeisen omistajan 1990-luvun juttuihin, pikkuhiljaa käsiin kertyvät naulat ja nupit piti laittaa johonkin. Lähimmäksi osui kirpparilta löytämäni vanha ja rujo puuropata.
Siihen niin itse, remontti-reiska kuin sähkömieskin jokainen vuorollaan tyhjensi naulat taskuista ja nyt niitä on padallinen.
 En ole raaskinut niitä heittää poiskaan. Joten tällä hetkellä ne puuhellan laidalla muistuttavat ankarasta aherruksesta.

Ollaan kuin kissa ja koira...

Vanha sanonta ei taida pitää paikkaansa tämän ystävyyspari kohdalla.

Miina 6v ja Ahti-Katti 6kk ovat ylimmät ystävät ja riehuvat keskenään rajusti sisällä. Mutta kun ilta saapuu ja talo rauhoittuu - niin ollaan niin kiltisti yhdessä sohvalla. Itseasiassa meitä on siellä kolme - yritän itsekin mahtua sinne katsomaan telkkaria ja aina ollaan hyvin sovittu kun sopu tilaa antaa meidän laumassa.

Huovutetut villasukat

Joskus iskee kaiken muun tohinan keskellä "käsityö-kärpänen". Näin yhdessä lehdessä ihanat huovutetut villasukat ja ihastuin niihin todenteolla.
Ei kun Novitan tehtaanmyymälään ja ostoskoriin Joki -lankaa ja nro 7 puikot. 
Uskomattoman hankalaa kutoa noin isoilla puikoilla ja noin suurikokoisia sukkia. Tuntui ettei mikään entinen osaaminen täsmännyt tuossa mittakaavassa, vaikka olen kyllä tämän talouden villasukissa aina pitänyt.

 

 Tässä vertailun vuoksi ulkoilukenkä nro 37 ja sukka-aihio

 Tavallinen sukka huovuttamattoman rinnalla

 Sukka-aihiot pestynä 40 asteessa pesukoneessa pyyheliinan sisällä, jossa ne eivät pysyneet tietenkään. Olivat kovat koppurat ja osin vielä huovuttuneet YHTEEN keskeltä! Saimme Ahti-Katin kanssa kynsisaksilla nipsutella sukkaosat auki, jotta saatiin venyttää sukat kuosiinsa. Jälkikäteen käsityön ammattilainen neuvoi, että kannattaa laittaa kuplamuovia sisälle estämään yhteen tarttuminen.

 

 Vihdoin ja viimein sukat venytettynä kalossien päälle kuivumaan ja muotoutumaan

 Laadun tarkkailua!

Kelpaa...

Talvi on tullut Erikasmäkeen - kissaluukut kiinni!

Pakkasta on ollut jo muutamana päivänä ihan pirtsakkaasti ja torpassa on lämmitetty puuhellan ja pönttöuunin voimin.

Lattia tuntuu vähän viileältä jaloissa, vaikka ei sentään "sukat pyöri jalassa" eikä "töppöset jäädy kiinni lattiaan".

Mietin, että pitäisikö alapohjan tuuletusluukut eli kissaluukut sulkea vai mitä tehdä?

Ystävältä - rakennusalan ammattilaiselta sain kuitenkin sellaiset neuvot, ettei luukkuja tule sulkea vaan antaa niiden olla auki. Ilmeisesti muuten tulee sulkea ja avata niitä kokoajan säätilan mukaan.

Torppa on seisonut kivipaasi -jalustallaan jo kohta 100 vuotta enkä halua sitä omalta osaltani pilata.

Otin muutaman kuvan kissaluukusta sisälle alapohjaan ja tälläiseltä siellä näyttää. Yhtään ei ainkaan haissut pahalle - ei homeelle eikä muutenkaan.

Hemmo The Wippet - talviasussa

Jos Pablo sai pipon, niin kyllä sen kaveri Hemmokin sellaisen tarvitsee.
Nyt voivat pojat viilettää ulkona tulessa ja tuiskussa eikä pää ja korvat jäädy.

Ahti-Katti ja Pablon pipo

Lähipiirissä on pikkuinen ja pirteä ihan lyhytkarvainen koiranpentu, joka tutustuu ensikertaa talveen sekä lumeen. Ajattelin ilahduttaa pikkuvekkulia omatekemällä pipolla.

Luotan Novitan pesun- ja kulutuksen kestäviin lankoihin, joten 7-veljestä oli selkeä valinta tähän tarkoitukseen. Aiemmin olen kutonut villapaitoja niin jack russeleille kuin wippetillekin. Nyt ensimmäistä kertaa teen pipoa. Ohjeita löytyi netistä monia, mutta niiden tulkitseminen toteutukseen saakka oli hankalaa. Joten tein pipon loppuun ns. oman pään mukaan ja olen ihan tyytyväinen tulokseen. Onhan se ihan prototyyppi vielä, mutta hyvä alku kehitystyölle.

Kun ei ollut lähettyvilla Pabloa sovittamassa juurivalmistunutta työtä, niin Ahti-Katti sai toimittaa sen tehtävää. Aika samankokoisia kun ovat ainakin vielä tällähetkellä.

Väri nyt ei ole ihan suosikkejani, mutta ehkä se ei haittaa pikkukoiraa =)

Ei ollut sisäkisulle pipo mieluinen - ilme on kuin satukirjan Pesosen Viirulla.

Lego-palikoita 1970-luvulta!

Pengoin tässä jokin aika sitten navetanvintillä vanhoja pahvilaatikoita - Ja oi mitä löytyikään! Meidän Legot!!!

Ihme, että ovat vielä jäljellä - siitä saadaan kiittää äitiä, joka on niin järjestelmällinen "hamsteri", että mitään ei ole leluistakaan hävitetty.

Hyvässä tallessa oli lapsuuden Lego-palikat sievästi muovikassiin piilotettuna. Laitoin jo vähän nuhruiset palikat pesupussiin ja astianpesukoneeseen. Aika puhdasta tuli. Ja sitten vaan tarjottimen päälle kuivumaan.

Nostalgiaa... ei silloin juuri väreillä kikkailtu: punainen, valkoinen, musta ja harmaa olivat peruspalikoiden värit. Tuosta keltaisesta en ole ihan varma onko kuulunut 1970-luvulle, mutta nuo siniset ja kirkkaat ovat niitä meidän alkuperäisiä. Joitan ikkuna, ovi ja pyörä-elementtejä meillä oli, mutta siinä ne sitten olivatkin - loput keksittiin ja rakenettiin itse.

Kun ehdin, niin etsin tyttären 1990-luvun Legot myös esille ja senjälkeen kummipojanlle meillä leikkimät  2000-luvun palikat.

Tämä on oikea retropeitto isoäidinneliöistä. Olen sen itse virkannut joskus 1970-luvun lopussa. Siihen on uponneet kaikki villalankakerien loput.

Torpparin parempi rahkajälkkäri

Nyt lienee hyvä aika aloittaa syksyn antimien nauttiminen todenteolla.
Pitkästä aikaa keräilin pitkin syksyä yhteensä parin sangon verran puolukoita pakastimeen ja hillojen keittämisen jälkeen tekee mieli tehdä joitain ihan muuta.

Tänään - Svenska Dagenina nautittiin keitettyjä kotimaisia kuoriperunoita ja vanhanajan makkarakastiketta omakasvattamien chilien höystämänä siis "marokkolaisella twistillä" kuten meillä on tapana vitsailla.

Jälkiruoaksi kinuski-puolukkarahkaa, niistä lähimetsän antimista ja päälle kunnon kahvit.
Kaikki tämä ihanassa seurassa - voiko parempaa enää olla!

Kinuski-puolukkarahka on todella helppotekoinen: 1 osa kermaa vaahdotettuna, 1 osa maitorahkaa ja 1 osa makuainetta. Puolukkaa riittää kyllä vähän vähemmän, koska se on niin voimakkaanmakuista.  Valmista kinuskikastiketta laitoin massan sekaan myös noin 1 osaa. Siitä tulee samalla myös makeus tähän jälkiruokaan. Muihin rahkajälkiruokiin lisätään vaan sokeria tai vaniljasokeria maun mukaan.
Yhdestä pienestä rahkapurkillisesta riittää noin 4-5:lle.

Kuvan ihana lasinen kulho on kirppislöytö. Varsinainen tarjoilukulhohan se ei alunperin ole ollut, vaan hienojen kermahyytelöiden, vanukkaiden tai jäädykkeiden valmistukseen tarvittava vuoka.