Nyt saa muovimatto lähdöt vieraskammarista

Nyt on päätös tehty. Muovimatto saa lähteä vieraskammarista puulattian tieltä. Yllättävän tiukasti se onkin liimattu. Ei auta kuin tehdä jo irrotettuun materiaalin veitsellä viiltämällä reiät eli kahvat, joista nykiä.

Ja kuinkas ollakaan - sieltä se lastulevy taas pilkahtaa!

 On se tiukassa!

Jiiri on jiiri - jos niin on sovittu

Hyvän timpurin työnjälkeä on ilo katsella. Ei voi kuin ihailla taitoa ja tässä tapauksessa myös kärsivällisyyttä. Hirsiseinät kun ovat enemmän ja vähemmän helppoja kohtaita työstää.

 Kattolistan jiiri

 Ovilistan jiiri keittiössä

Puolipaneelin päällislistan nurkkajiiri

 Ikkunalistan jiiri kammarissa

Isoäidin neliöitä virkkaamassa

 Kun torpan valmistumista odottavan aika on pitkää, niin voihan sitä aina vaikka virkata tekstiilejä.

Isoäidin neliöt on ihana käsityö monellakin tavalla. Olen vähän hurahtanut tähän touhuun. Voi tehdä melkein missä tahansa, mistä langasta tahansa, sävy sävyyn sopivia tai riemunkirjavia tilkkuja, isoja tai pieniä, patalappuja, tyynynpäällisiä tai isoja peittoja. Pisin punainen langanpätkä, joka on jäänyt tähteeksi tästäkin virkkauksesta oli noin metrinen, joten hukkalankoja ei synny.
Lisäksi värikkäiden neliöiden virkkaaminen on hermolepoa, luovuutta herättelevää ja luovuuteen haastavaa hyödyllistäkin ajankulua.
Keljuin vaihe on langanpätkien päättely työn kokoamisvaiheessa, mutta sehän kuuluu asiaan =)

Tämän "Ruusutarha"-nimiseksi kutsumani työn Novitan 7-Veljestä tähdelangoista syntyi vielä perinteinen patalappu.

Ja vielä saisi patalapun alunkin pikkukeristä...

Sireeninkukkien aikaan ja vähän alppiruusujenkin

Tervetuloa tätä pikkurinnettä ylös Erikasmäen pihalle. Ihana tuoksu ja ihanat värit toivottavat tervetulleiksi. Tätä odotellaan se pitkä kylmä talvi.
Hätäisenä ihmisenä perustin kukkapenkin sisääntulon viertä reunustamaan. Siinä ei ole mitään kasvitieteellistä logiikkaa eikä sommittelua. Kasveja on laitettu peräjälkeen sitä mukaan kun penkkiä on kaivettu ja vuorattu sanomalehdillä. Penkin pohjalla muhii parisataa litraa hevonkukkua voimia antamassa.
Katsotaan ja seuraillaan miten kasvit juurtuvat ja menestyvät. Siellä on omia, ostettuja, saatuja ja vohkittuja =)

 

 Onneksi edellinen omistaja oli jättänyt lapun varteen kiinni, niin selvisi rodon nimi.

 Tuoksuva sireeniaita

Keittiö edistyy hitaasti ja varmasti

Nyt ollaan jo voitonpuolella. Keittiöön on asennettu kiintokalusteet - ne vähät, jotka sinne tulevat. Nyt odotellaan putkimiestä, että puolen vuoden tauon jälkeen saadaan taas virtaava vesi keittiöön ja sisähuussiin.

Keittiön ainoa "kaapisto". Altaan viereen tulee astianpesukone ja seuraavaksi pieni jääkaappi myös pöytätason alle. Tiedän kyllä ettei lämpöätuottava laite ja kylmäkone saisi olla vierekkäin, mutta tämä on kompromissi.

 Pieni ja vanha 50cm leveä sähköliesi saa jatkaa vielä niin kauan kuin siinä lettuja voi paistaa.

 Vanha seinäkaappi on vähän liian ylhäällä kokoiselleni keittiössä puuhastelijalle. Se on laskettava ainakin 10cm alemmas.

Tämä kirppislöytö tulee valaisemaan pirttipöydän yllä ruokailuhetkiä. Kun oikein tunnelmaa haluaa voi sytyttää kynttilät haarakkeisiin. Varmuuden vuoksi kupu ja lasikaulus ovat vielä hyvin pakattuina laatikossa etteivät ne mene näissä loppuhulinoissa rikki.

Vieraskammarissa vihertää...

Paljon ei ole näkyvää tapahtunut vieraskammarissa. Lastulevyjen rakoja on täytetty ja hiottu. Pohjamaalattu oranssia piiloon ja valkoista maalia kattoon.
Seiniin on jo kokeiltu myös vihreää väriä. Ilmeisesti se on sopiva sävy pieneen tilaan ja ikkunaseinälle laitettavaan tapettiin sointuva.
Paljon on vielä tehtävää, kun päätin että muovimatto poistetaan ja lattia vaihdetaan lautalattiaksi. Sähköistyskin menee uusiksi.
Pikkuhiljaa...

Vinttigallerian aarteita: Päivänkukkia väreissä

Kyllä värillinen lasikin on kaunista. Tässä kaksi uusinta hankintaani Helena Tynellin retrot Päivänkukka-maljakot rubiininpunaisena ja amberina. Päivänkukkia on valmistettu myös mm. tumman vihreänä ja tietysti kirkkaasta lasista. Eivät ne ihan käytännöllisiä maljakoita ole, millaisia kukkia niihin yleensäkään laittaisi. Siinä haastetta taitavalle floristille. Monesti näissä maljakoissa on veden samentamia kohtia sisällä, joita ei ole saatu pestyä pois. Mutta kauniita ne ovat ihan sellaisenaan koriste-esineinä.

Riihimäen Lasi Oy:n valmistaman tämän pienemmän mallin lasimaljakon korkeus on 20cm, halkaisija noin 14,5cm ja se painaa noin 950g. Päivänkukkia on valmistettu vuosina 1971-1976. Valmistusteknisesti ne ovat kiinnipuhallettua muottiinsa. Näistä maljakoista pyydetään tällä hetkellä noin 80 euroa ja enemmänkin.

Finnish glass designer Helena Tynell 1970's. Vase called Päivänkukka.

.