Karkkitorstai: Mariannet

Marianne-karkit liittyvät lapsuuden juhlahetkiin. Ne olivat myös tuliaistuomisia. Niitä tuotiin, saatiin ja niitä toivottiin laivareissuilta tai jopa lentokoneesta ostettuina. Edelleen ne maistuvat ihanilta. Raikasta, rapsakkaa, valkoista minttuakarkkia ja täyteläistä suklaata. Nam !

Maatuska on isovaarin tuomisia 1970-luvun Moskovasta.

Marianne-karkit isossa vaaleanpunaisessa Mariskoolissa. Puuvillainen pitsiliina omatekemä.

Millaisia muistoja Mariannet sinussa herättävät?

Peltoviljelyä

Erikasmäen torppaan kuuluu vajaan hehtaarin tontti, josta puolet on peltoa ja viljelysmaata. Tai on ainakin ollut ennen. Nyt pelto on kasvanut lähes umpeen. Viime kesän ensimmäinen asia oli saada villiksi riehaantunut lupiinikasvusto edes vähän kuriin. Tänä kesänä täytynee tuoda pari lammasta niittotyöhön.

Pajukko puskee läpi jokapaikasta.

Tämä allaoleva surkean näköinen risukko on itseasiassa varsin tuottelias punaisten pienten luumujen pensaikko. Viime syksynä vain pienestä osasta pensasta saatiin jopa puolitoista sangollista luumuja. Myös muutama iso keltainen luumu ehdittiin poimia latvustoista ennenkuin linnut ehtivät ne syödä.

 Tästä ensimmäisestä omasta sadosta riitti syötävää niin tuoreena kuin säilöttäväksikin. Osa luumuista sai lasipurkkiin seurakseen sokeria ja tummaa rommia. Siellä ne ovat muhineet yhdessä ja ovat todella hyvä lisäke vaniljajäätelölle.

 

Erikasmäen kevät

 

Tervetuloa pihamaalle. Vanhat omenapuut kaipaavat kevätleikkausta, maapohja kunnostamista ja haravointia. Syksyllä istutin kukkasipuleita omenapuiden katveeseen, jotta keväällä olisi jotain odotettavaa ja kaunista silmälle. Kuusiaidan vierellä kyllä kasvaa sinivuokkoja runsain määrin muuten niin hoitamattomassa puutarhassa.

Puutarha muotoutuu omassa tahdissaan, kunhan ensin tutustutaan mitä missäkin luonnostaan kasvaa ja miten kasvit siellä menestyvät.

 

 

 

 

Erikasmäen pihapiiriä reunustaa etelärinteellä vanha kiviaita, joka vuosien saatossa on jo vähän siirtynyt paikoiltaan. Rinteessä kasvaa ihanasti kukkivia valkoisia ja erityisesti violetteja vanhanajan sireenipensaita. Kuvassa ne näyttävät vielä tähän aikaan epätoivoiselta ryteiköltä. 



 

 

Talon kammarinpuoleinen pääty on mineriittivuorauksen vuoksi aika karunoloinen. Suunnitelmissa on sisäremontin jälkeen uusia ulkovuoraus paremmin talon tyyliin sopivaksi.

Vanha linnunpönttö odottaa jo uusia keväisiä asukkaita. Vaikka pönttö onkin vain puolentoista metrin korkeudella, siellä asusteli viime kesänä talitinttipoikue.

Vuorossaan toinen omistaja on joskus istuttanut tämän tammen pihan perälle. Muutama vanha marjapensaskin on säilynyt hoitamattomassa puutarhassa hengissä.

 

 

 

 

Vinttigallerian aarteita: Mesimarja (1965)

Taidan olla vähän maljakko-friikki. Keräilen Tamara Aladinin, Nanny Stillin, Helena Tynellin ja Ulla-Maija Wikmanin tuotantoa 1960-1970 -luvuilta. Ehkä joku saattaa olla 1980-luvulta. Maljakot ovat suomalaista lasidesignia, mutta myös suuressa määrin käyttöesineitä.  Niitä on käytetty niin arjessa kuin juhlassa.
Mitään erityista "punaista lankaa" ei kokoelman kartuttamisessa ole. Kaikkea löytyy; mielenkiintoisen muotoisia-, värisiä-, kokoisia- ja näköisiä isoja ja pieniä maljakoita.  Samasta maljakosta saattaa olla erilaisia taiteilijan suunnittelemia versioita.
Lisäksi joukkoon on eksynyt myös muutama Wirkkalan, Franckin, Nyqvistin ja Helanderinkin maljakko.

MESIMARJA

 "Mesimarja" -kääntömaljakko uraaninkeltaisena on ensimmäinen oma Tamara Aladin- maljakkoni.

Joskus 1970-luvulla hiihdin kilpaa niin koulussa kuin urheiluseurassakin. Sukset olivat kuvan nostalgiset Järvisen Erikoiskilpa-mallia olevat puusukset ja monot etukärki-kiinnityksellä. Raskaan hiihtosuorituksen jälkeen siemailtiin kuumaa sekamehua peltimukeista - että oli hyvää!

 Ehkä tämä maljakko ei ollut silloin ihan halutuimpien palkintojen kärkeä, mutta nyt retrovärisenä se on ollut kokoelmani perusta ja innoitus.

Mesimarja- maljakoita on valmistettu vuosina 1965-1976 ainakin kirkkaana, uraaninkeltaisena, sinisenä ja vihreänä. Mesimarja - maljakko/kynttilänjalka on noin 11cm korkea ja halkaisija päältä noin 10cm. Se on muottiin kiinnipuhallettua ja reunahiottua värillistä tai kirkasta lasia. Maljakko painaa noin 485g. Nyt maljakkoa myydään kirppiksillä ja netissä noin reilun 30 euron hintaan.

Kaunis ja kuulas kevätaamu

Lauantai 14.3 2015

Kaunis lauantaiaamu mineriitti -hökkelin pihalla. Sisällä hyvässä vauhdissa kova purku ja remontointi. Poistettu 1970-1990-luvun kuosit ja materiaalit. Esille halutaan alkuperäiset paneelit ja hirsi. Onneksi talo seisoo vakaasti pienen mäennyppylän päällä ja graniittikivijalalla, joten suuria kosteusvaurioita ei ole tullut esille. 

Torppa vanhassa kuosissa...

26.02.2014

Tästä kaikki alkoi. 

Jokin tässä viehätti vaikka ei ihan heti ehkä näykään. Vasta kolmannen käyntikerran jälkeen tunnelma ja viehätys alkoi tuntua ja kaupat syntyivät.