Lisää kylvöhommia tehtynä

Gladiolukset ja daalianjuuri on upotettu kukkamultaan. Odotan innolla kauniita, värikkäitä ja komeita kukintoja viimeistään heinäkuun lopussa.


Olen perinteisesti aina esikasvattanut gladiolukset parin epäonnistuneen suorakylvökokeilun jälkeen. Toissa kesänä kun viimeiseksi gladioluksia laitoin, niin tällä esikasvatuksella sain todella näyttävät kukinnot aikaan- tietysti hevonpaskaa oli reilusti isoissa ruukuissa pohjalla.

Kuvan istutukseen laitoin vielä paksun kerroksen multaa päälle.

 Tämän kesän daalianjuuren tunnussana on pastellisävy. Viime vuonna laitoin todella vahvan pinkin sekä puna-valkoisen daalian kasvamaan. Ne kukkivat ihanasti pitkälle syksyyn. Yritin talvetta juuria torpan ulkoeteisessä kasvatusruukussaan ja ainakin toinen onnistui säilymään elinkelpoisena. Mutta siitä toisella kerralla kuvien kera.

Olen juuri valmistunut Martta-nukke 27.3.2017

 Siinä se monien ahkerien tuntien uurastus on nyt valmiina!

Seuraavalla ja viimeisellä kurssikerralla nukke saa vaatteet ylleen 

ja

kaipa se nimikin sitten julkistetaan.

 

 

Kiireesti vihannesten siemenet multaan - okra ja viidakkokurkku

Jo taidan olla hiukan myöhässä vihannesten siementen esikasvatuskylvöjen kanssa. Toivottavasti lämpö ja valo keittiön ikkunanlaudalla jouduttaa itämistä ja saa puhtia kasvuun. Olisihan se mukavaa saada jotain tuotostakin näistä kahdesta uudesta  kokeilusta.

Okraa ( (Abelmoschus esculentus) olen syönyt aiemmin ulkomaan reissuilla ja se on ihan hyvää mm. kasvispadassa. Vihanneksessa on on pieniä siemeniä ja tärkkelyspitoista kasvilimaa. Keitettäessä okralima saostaa pataruoat perunajauhojen tapaan.
Okran sanotaan vaativan pitkän ja kuuman kesän menestyäkseen, joten Suomessa sitä ei voi viljellä. Kasvihuoneessa ja esikasvatettuna se saattaa kyllä onnistua.  Okra kasvaa noin 1,8 m korkeaksi ja saattaa tarvita tukemista.

Siemenpussissa oli paljon siemeniä ja jos itävyyskin on 92% luokkaa, niin kyllä pitäisi edes jokin lähteä kasvamaan. Pussillinen siemeniä maksoi 1,50e.

 Viidakkokurkusta (Melothria scabra) ei ole mitään kokemusta tai tietoa, muuta kuin mitä pakkauksessa luki: kurkkumainen meksikolainen vihannes, joka tekee 3cm kokoisia hedelmiä. Ne sopivat säilöntään, salaatteihin ja wokkeihin. Joten hauskaa nähdä millainen kasvi siitä kasvaa ja miltä maistuu.
Pakkauksessa kerrottiin sen sisältävän 5kpl siemeniä. Oikeasti siemeniä oli 9kpl ja ne olivat todella pieniä. Pussi maksoi jotain 4 euroa. Itävyydeksi ilmoitettiin 80%.

Lopuksi peitin kasvulaatikot tuorekelmulla saadakseni lämpimän mikroilmaston ja tasaisen kosteuden kuten kasvikuoneessakin. Yksi iso syy oli myös estää Ahti-Kattia kuopimasta istutuksia ja kokeilemasta sitä käymälänä.

Raparperi - EI IHAN VIELÄ!

Nyt jo raparperi Victoria puskee läpi jään kohti valoa. Ihan vielä ei kyllä kannattaisi - ettei tule takatalvea ja palelluta kasvustoa. Paikkana istuksella on eteläinen pikkuinen raparperipenkki, mutta kaikkialla on vielä kuitenkin lunta ja jäätä.

Tähän saakka vasta huhtikuun lopussa aikaisintaan on näkynyt uutta tulokasta, mutta onkohan niin, että ilmastonmuutos alkaa vaikuttaa.

Kriinumi kasvaa kohisten

Eletään viikkoa 12 ja päivät ovat pidentyneet hurjasti!

Kriinumi on virkistynyt ja kasvanut mielestäni todella hyvin. Pisin lehti on jo puolimetrinen ja muutenkin runko on tukevoitunut. 

Varmasti uusi isompi ruukku ja uusi kasvualusta ovat antaneet potkua ja kasvuvoimaa. Laitoin ruukun pohjalle aimo annoksen palamatonta hevosenpaskaa ja päälle uutta kukkamultaa. Sitten hyvä kastelu ja torpan pöydälle hyvään valoon rauhassa kasvamaan.

Toivottavasti kriinumi innostuu kukkimaan!

 

Martta-nukke päätä vaille valmis

Nyt alkaa jo tulla valmista nukkea pikkuhiljaa.

Vartalo on ommeltu ja täytetty tiukkaan kuivalla sahajauholla. 

Olkavarsi suljettu tiukasti käsin pikkupistoilla.

Käsivarret liimattu ja solmittu käsivarsipusseihin.

Ja käsivarret ommeltu myös tiukkaan kiinni vartaloon - ompeleet eivät ole kauniita enkä ole niistä ylpeä, mutta jäävät onneksi pään kiinnityksen alle.

Mutta pää puuttuu vielä!

Chilit itävät...

Sain chileihin hurahtaneelta kaveriltani tammikuun lopussa kirjelähetyksenä kahdeksan erilaista pientä chilinsiemen nyssäkkää.
En silloin ehtinyt niitä heti istuttaa ja vähän hävetti, kun olin ne saanut enkä niitä heti kylvänyt. Helmikuussa siten jokainen laji pääsi omaan nimikoituun purkkiinsa. Hyvä kastelu ja tuorekelmua suojaamaan ja muodostamaan mikroilmaston kuin kasvihuoneessa. Ja tietysti suojaan Ahti-Katilta!

Nyt on muutama lajike itänyt; Bird's Eye Baby, Gambian "mitälie", Numex Twilight, Pimenta Diomar ja Lemon Drop/ Lemon Hot.
Gambian siemenet olivat kaikki sinisiä. Ilmeisesti olivat tuholaissuojattuja kuten siemenviljakin meillä täällä.

Vielä elonmerkkejä odottelen mm. Rocotosta, Aji Benitosta ja Bolivian Rainbow'sta.

Omakasvattamat Cayenne Long Slimit ovat kaikesta huonosta hoidosta ja taitamattomuudesta huolimatta talvehtineet hyvin. Kohta vaihdan ne isompaan ruukkuun, lisään hevonpaskaa ja uutta multaa.

Mineriittilevyjen purkua ulkosaunasta

Tähän keljuun purkuhommaan saa kulumaan ilmeisesti tässä maaliskuussa melkein jokasen hetken minkä torpalla joutaa olemaan. Niin hidasta se on, kun vielä korkeanpaikan kammoisena täytyy hiljaa, hiljaa yrittää kavuta maanpintaa korkeammelle ja ensin varmistelle sata kertaa, että ikivanhat tikkaat pysyvät pystyssä.

Tämä punamullan-värinen pömpeli istuu kuitenkin huomattivasti paremmin torpan pihan miljööseen vaikka tälläisenä rujona kuin inhokki-mineriiteillä kuorrutettuna.
 





No, nyt on kolmesta seinästä purettu mineriitit, risainen tervapahvi poltettu ja pieni osa levyistä pakattua muovilaatikoihin kaatopaikalle vientiä varten.

Saunaosan päätyseinä on ihan laho. Eristepurut näyttävät kyllä kuivilta, mutta kaikki ne puretaan pois lopuksi.

 Yhtä pahalta näyttää takaseinäkin. Vihertyneitä levyjä on pudonnut, seinä pullistelee ja vuorilautoja on pudonnut...tai onkohan niitä edes ollutkaan koko räystään pituudelta..

Martta-nukkeni pellavapää

En ole pysynyt laskuissa montako kertaa olemme Martta-nukkekurssille viikottain kokoontuneet, mutta nyt alkaa nuken pää ja identiteetti hahmottua.

Kasvot ja ilme ovat valmiina suppusuuta ja kulmakarvoja myöten. Myös tukka on "kasvanut" päähän tälle "elovena-tytölle".

Jopa nimi tyttöselle alkaa muodostua huulilleni, mutta ei ihan vielä ole selkeinä tavuina ulos tavattavaksi.

Illan päätteeksi oli palattava taas kuin alkupisteeseen. Olen hukannut ensimmäisen nukenkropan jollakin ihmeellisellä tavalla ja nyt on tehtävä 2. versio.
Mutta ei se mennyt sekään kuin "strömsössä", vaan tuli ommeltua nurjat ja oikeat puolet sekaisin eikä ratkojalla ollut mitään tekoa, kun ommel oli tiheää 1,5 tikkiä.
Ja TAAS tein uuden 3. version. Olin ajatellut, että saattaisin tehdä jopa toisenkin nuken vaikka seuraavalla kurssilla ja kangasta riittäisi vaikka kokonaiseen sisarusparveen - eipä taidakaan riittää.

Ulkorakennuksen purkua ja uusia suunnitelmia

Torpassa alkaa pikkuhiljaa kaikki olla käyty remonttimielessä läpi. Nyt kolmen työntäyteisen vuoden jälkeen siirtyy katse  pihalla törröttävää röttelöön, jota myyjä nimitti saunaksi suihkulla.

 Ja kaikkea muuta - haiseva romuläjä!

 
 Eikä tälläkään kertaa päästy ilman niitä perinteisiä yllätyksiä, niinkuin vanhan rakennuksen remonteissa aina. Takaseinän mineriitit olivat alkaneet pullistella ja alla oli pelkkää lahoa. Mineriittilevyt oli naulattu kiinni seinään ilman mitään koolauksia, joten ei ole ilma kiertänyt alla. .Ilmeisesti muurahaiset olivat tykästyneet kosteaan lautaan ja tulos on myös sen mukainen.


 
 

 

 

Sisältä on jo vähän purettu paneelia katosta ja viety roinaa kaatopaikalle. Mutta hommia on kyllä runsaasti edessä.

Tänään sain purettua jonkin verran mineriittilevyjä sinne saakka mihin yletyin. Seuraavaksi täytyy tuoda tikkaat, jotta pääsen ihan katonrajaan irroitustöihin.

Mutta katsotaan mihin tässä projektissa edetään: Puretaan ja korjataan VAI puretaan kivijalkaan saakka ja rakennetaan uusi tilalle???

Martta-nukelle vaatetusta 1940-luvun henkeen

 Nyt on tulossa Martta-nukelle mekkoa. Ei siis niistä sini-kuviollisista kankaista, vaan vähän ankeammista sävyistä.

Kun tänä vuonna vietetään Suomi100v. juhlavuotta, niin olkoon Martta-nukellakin vähän 1930-1940-luvun henkinen vaatetus. Siksi päädyin tähän tummaruutuiseen kankaaseen. Tehdään sitten kesäksi jotain hempeämpää.
 
Liivihameen kasausta on nyt työn alla. On vaan niin haastavaa ommella pieniä kappaleita, kun ei vuosiin ole juuri ompelukoneeseen koskenut. Mutta kärsivällisyyttä...!

Martta-nuken silmien maalausta

Tähän silmien värkkäämiseen meni ihan oikeasti koko yksi kurssi-ilta. Omat silmät olivat työpäivän jälkeen ihan väsyneet ja hienonhieno pensselikään ei tuntunut tottelevan ja tekevän niin kuin ajattelin. Mutta tälläinen sinisilmä Martta-nukesta nyt sitten tuli.
Suukkosuukin sai ruusunpunaista väriä.

 

 

  Tässä meidän porukkaa.

Näin Martta-nuket jokainen saavat ilmettä kasvoihinsa.

Martta-nuken garderobin suunnittelua

Martta-nukke ei ole vielä edes saanut kasvoilleen väriä silmistä ja punatuista huulista puhumattakaan, kun on jo palava into ommella vaatteita!

Tiedä sitten millaisen mekkokankaan lopulta valitsen, kun joka viikko aina mieli vaihtuu. Tuossakin on jo kaksi kangaspalaa odottamassa valintaa - vielä ehdin vaihtaa mieltä.

Kaksi paria sukkiakin olen nukelle neulonut. Ihanaa, kun saa nopeasti valmista.

Viimeeksi naurettiin nukkemaakarien kanssa, että on kuin esikoistaan odottaisi - niin innolla tätä nukkea tehdään ja varustetaan vaatteilla!

Viikko 9 ja pelargonioiden edistymistä

Pientä ja oikeastaan isoa edistymistä on tapahtunut muutamassa viikossa pelargonioille. Päästyään sisälle torpaan, lämpö ja valo ovat tehneet ihmeitä.

Pienet silmut ja lehden alut tunkevat esiin kylmästä kärsineistä rangoista. Nyt uskaltaa jo vähän innostua siitä, että pinkit "pelakuut" palaavat patoihin kesäksi - ihan itse siemenistä toissa vuonna kasvatetut torpparin suosikit.

Martta-nuken tekoa: osa 4. - Hyvää ystävänpäivää meiltä kaikilta!

 Hyvää ystävänpäivää täältä Martta-nukkekurssilta meiltä kaikilta!

Hitaasti se Martta-nuken valmistus etenee. Repro-päätä on käsitelty niin gessolla kuin väriaineellakin jo useita, useita kertoja - ja vieläkin jatketaan.

 Kasvovärien jälkeen sahattiin rautasahalla irti ylimääräiset valokset olkavarsista. Pää piti suojata vaikka sukkahousulla, ettei tule naarmuja. Onneksi eivät kulmat lohjenneet ja samalla kiinnitysreiät, vaan säilyivät ehjinä kovakouraisesta käsittelystä huolimatta.

 Tällä kertaa päästiin jo aloittamaan jalkojen täyttö sahapuruilla ja asentamaan jalkojen niveliä paikoilleen.