Kevät herättää kriinumin henkiin

Nyt on viikko 7 alkamassa ja taas päästy hieman kohti kesää ja kukkia.

Kriinumini heräilee torpan viileydessä - melkein voisi sanoa kylmyydessä - pikkuhiljaa vihreyteen. Tuossa kaikkein pimeimpänä aikana kriinumi oli täysin lehdetön ja pelkkä torso. Nopeasti se valo tekee tehtävänsä.
Vielä kun saan sen muutettua isompaan ruukkuun ja ikkunan äärelle, niin eiköhän se kuki ensimmäistä kertaa minulle.

Näistäkö kesän kauneimmat pelargoniat !!!

Melkoisen näköinen yllätys odotti maakellarissa, kun aloin kaivella esille syksyllä sinne viemääni pelargoniakasvustoa. Näky oli surkea! Mätiä lehtiä, paleltuneita kasvustoja  ja hometta siellä sun täällä.

Ahdistusta lisäsi, että olen itse kasvattanut pelargoniat siemenestä ja kotosalla huonolla hoidolla saanut sen jo yhdestä talvesta selviämään.

Mutta en anna vielä periksi.... Yritin puhdistaa huonot osat pois ja siirtää loput mitä jäljelle jäi isoon rakennuspaljuun. Paljun vein torpan keittiöön ja kastelin mullan kevyesti. 

Katsotaan mitä siitä kehkeytyy ajan kanssa. Nyt eletään helmikuun viikoa 6, joten vielä on pitkälti kesään ja pelargonian aikaa toipua. Kotoa lapsuudesta muistan kyllä mummun pelargonien olleen vähän paremman näköisiä siinä vaiheessa kun niitä talviteloilta otettiin heräilemään henkiin talvihorroksesta.

Martta-nukke saa kasvoihin väriä: osa 3.

Kaksi kertaa on jo oltu taas Martta-nukkekurssilla ja edistymistä alkaa näkyy.

Päätä ja käsiä on "gessottu" ainakin 9 kerrosta. Lakanakankaasta leikattu ja ommeltu nukenosia.

Tänään maalattu ensimmäiset kerrokset ihonväriä ja täytetty jalkoja sahanpurulla.

Ennen seuraavaa kurssi-iltaa voisi ehkä käydä katsomassa jostakin kangasliikkeestä mekkokangasta tai niin kuin opettaja neuvoi - jostakin kaunista vanhasta vaatteesta saisi uusiokäyttöön nukelle mekon.

Hei vaan - nähdään viikon kuluttua!

Pikkuhyllyn paluu keittiön seinälle

Pikkuhylly pääsi takaisin paikalleen keittiön seinälle maalauksen jälkeen. Kahviaddiktina pitää aina olla varana pari pakettia mielestäni hyviä peruskahveja - jos vaikka" kahvihammasta alkaa kolottaa".


 

  Muumi-mamma se siinä kuuraa kontallaan lattiaa - sisällä purkissa Presidenttiä

 Hyvää kahvia tuliaisina Mauritiukselta!

Peltivadista alkaa kevät jo pilkistää...

  Eivät hyasintit (Gipsy Queen) ehtineet marraskuussa istutettuina jouluksi. Ei haittaa - kauniita ne ovat nytkin. Nyt samalla niiden kanssa aukeavat pikkuhiljaa myös krookukset ((Tricolor), joiden nuput jo työntyvät esille lehtien välistä.
 Keskellä kasvavat narsissit (Orangery) ja yhdellä reunalla tulppaanit (Blushing Apeldoorn).

Oikeastaan koko 25 sipulin setti olisi pitänyt istuttaa ulos puutarhaan, mutta muistin ne vasta niin myöhään, että maa oli jo ihan jäässä - kokeillaan sitten tälläistä .

Cayenne Long Slim

Tasan vuosi sitten laitoin kevättalvella chilinsiemeniä itämään vaihtelevalla menestyksellä. Osa ei itänyt lainkaan, osan tapoin huonolla hoidolla, mutta Cayenne Long Slimit ne vaan porskuttaa.

Jo viime satokautena ne tuottivat paljon pitkiä ja sopivan voimakkaita palkoja 4/5 scovillen asteikolla.

Olen yrittänyt pitää kasveja hengissä talven yli, kun kuulin että ne ovatkin monivuotisia kasveja.

Huonolta näytti vielä ennen joulua talvehtiminen, mutta yllättäen kun valon määrä on vähitellen lisääntynyt, niin myös chilit ovat innostuneet. Leikkasin kaikki parinkymmen sentin korkuisiksi jokin viikko sitten ja nyt lehtihankoihin ilmestyy päivittäin uusia alkuja.

Parasta kuitenkin on, että muutama kukka on kukkinut ja ensimmäinen palko jo kasvaa!

 Jokin edellisen kasvukauden tuotoskin on jäänyt oksaan roikkumaan.

Outi-Annukka - kansakoululaisen käsityötaidonnäyte 1970-luvulta

Meillä oli vanha ihana opettajatar Kyllikki, joka pisti meidät tytöt äärirajoille käsityötunneilla. Viimeisenä vuotena ennen oppikouluun tai kansalaiskouluun siirtymistä tehtiin käsityötunnilla nukke. On sitä leikattu kaavoja ja kangasta,neulattu, harsittu ja ommeltu niin koneella kuin käsinkin. Virkattu ja kudottu sekä tietysti purattu ja taas uudestaan aloitettu alusta kun ei ollut tarpeeksi kaunista tikkiä tai tasaista neuletta. Opiitua tuli - siis kaikkia entisajan hyvän vaimon taitoja harjoitellen, paitsi ei kuitenkaan parsittu.

Nuken pää ommeltiin kiinni valkoisten nauhojen avulla vartaloon, kuten Martta-nukeillakin. Nuken silmät sulkeutuvat ja pääkin kääntyy. Nuken niskassa on leima, jossa lukee Dollytex - Vihti. Se on siis vanhan suomalaisen nukketehtaan tuote.

 Hassua oli, kun nukelle piti tehdä ihan sukkanauhaliivitkin, johon yhdistettiin sukkanauhahoilla pitkät sukatkin. Meillä tytöillä kyllä oli jo tuolloin sukkahousut - vähän oltiin ihmeissämme. Alushame virkattiin pylväillä ja kiinteillä silmukoilla, kaulaan ommeltiin irroitettava röyhelö.

Jokainen antoi nukelleen nimen ja minun Outi-Annukka oli ensi Suvi-Varpu, mutta nimi muuttui työn edetessä. Kaipa nukke näyttää enemmän juuri Outi-Annukalta.

Vuosien saatossa nukke on säilynyt äitini tallessa, mutta nyt se asustaan torpassa. Yksi tossut on kadonnut - onneksi ei koko nukke!

Maalia pintaan pienelle seinähyllylle

Vannhan seinähyllyn olen hankkinut jo aikaa sitten ja ehtihän se olla jo torpan keittiön seinälläkin. Kellertävänä puunvärisenä se ei oikein silmää miellyttänyt hirsistä taustaa vasten, joten valkoista maalia pintaan raikastamaan ilmettä.
Eihän se mitään vanhaa "antiikkia" ole, mutta ajaa varmasti tehtävänsä säilytyspaikkana pientavaralle.

Nyt kun isot remontit torpalla on takana päin, niin tälläistä pientä puuhastelua riittää vaikka kuinka paljon.

 Keväällä odottaa vielä edelleen torpan terassin tai pikemminkin kuistin rakentaminen. Suunnitteleminen on jo alkanut. On se helpompi sitten tulla sisälle, kun ei tarvitse enää leca-harkkoportaita kivuta.

Martta-nuken valmistusta ... osa 2.

Kolmas kerta maanantai-iltana Martta-nukke -kurssilla ja nyt on edetty taas pikkuhiljaa kohti tavoitetta. Reilut kaksituntinen hurahti taas kuin siivillä. Ihana kurssi, ihana ope ja kivat kurssikaverit!

Sain lainaksi serkkutytöltä nuo terästelineet nukenpään ja käsivarsien kuivattamista varten. On sillä serkulla kätevä mies, kun puuhastelee kaikenlaisia juttuja vaimon arkasteluharrastusten avuksi. Kiitos molemmille tästä lainasta!

 Työvaiheena on Gesson levittäminen repropäähään ja käsivarsiin. Tavoitteena on saada kaunis ja sileä pinta, jolle olisi hyvä maalata ihonväri ja muut yksityiskohdat.

 Kun gesson kuivumista odoteltiin, saattoi aloittaa jo kehon kaavojen leikkaamisen.

 Kehon materiaaliksi käytetään ns. jokamiehen lakanakangasta tai ns. raakakangasta. Puolesta metristä saisi jo kaksikin Isosiskon kokoista nukenkehoa. Ehkä joskus myöhemmin teen sille vaikka Pikkusiskon.

Pitää olla huolellinen  (huoh!) ja merkata kaikki kohdistuspisteet, sauman varat ja leikatakin tarkasti. Niin ja tarvittava määrä kaikkia kappaleita - lankasuoraan.

Se on siinä tältä illalta. Tavarat kassiin ja kotiin.  

Käsillä tekemisen intoa puhkuen - Martta-nukke tähtäimessä osa 1.

Näin talvella on ihanaa, kun kansalaisopistot pursuavat mielenkiintoisia kursseja niin paljon ettei oikein tahdo osata valita mille osallistuisi.

Viime vuonna olitiin himmelikiúrssilla, syksyllä puutarhansuunnittelukurssilla ja nyt ollaan innostuneita nukke-kurssista.

Kaksi kertaa olen jo ollut Martta-nukkekurssilla ja päässyt mukavasti alkuun. Viimekerralla aika riensi niin nopeasti, että opettajan oli jo patisteltava kurssilaisia pakkaamaan tarvikkeet, että hänkin pääsisi aikanaan kotiin. Huomasin itsekin uppoutuneeni aiheeseen niin kovasti, että olin istunut puuhastelemassa kaksi tuntia yhteensoittoon ja en jäykistynein raajoin tahtonut tuolilta päästä ylös.

Tästä repro-paperimassa päästä ja käsivarsista se nukke alkaa hiljalleen muotoutua. Monta tarkkaa työvaihetta on edessä ja kärsivällisyys on koetuksella - parhaani yritän.

Tälläinen Isosisko-nukke siitä pitäisi tulla aikanaan. Kuva lainattu nukenosia myyvän Nukkekamarin sivuilta.

Rautapadan uusi elämä...

Jos voi taas sanoa, että hyvän kirppislöydön tein juuri ennen joulua, niin tässä se on! Högforsin iso 6,5 litran rautapata ehjänä ja kannella.

Olihan se tietysti karmivan näköinen, mutta emäntäkoulun vanhat opit mielessäni näin patarumiluksen jo kiiltäväpintaisena valmiina ruoanvalmistuksen haasteisiin.

Ja niin kuurasin ja jynssäsin padan suolalla ja etikalle useaan kertaan. Lopuksi kunnon pesu, huuhtelu ja ruokaöljyt pintaa. Nyt pata muhii hiljakseen uunissa reilussa uuninlämmössä - se imee huokoiseen pintaansa rasvankerroksen suojaamaan sitä tulevissa tehtävissään.

Suolatonta sianläskiä sen rasvan olisi pitänyt olla, mutta ei sitä nyt tähän hätään ollut tarjolla, joten rypsiöljy sai kelvata.

Uskon, että kunnon patapaistit voidaan jo vaikka loppiaiseksi siinä valmistaa.

Oi kuusipuu, oi kuusipuu...2016

Hetken sait olla koko jouluhössötyksen keskipisteenä pukeutuneena vaatimattomasti ensimmäisiin torpan "omiin" joulukoristeisiin. Ja uljaasti ne kannoitkin. Tähti vinksallaan ja kynttilätkin hujan hajan, mutta onko se nyt niin piirun tarkkaa.
Sait siirron pois pönttöuunin kupeesta ettet olisi siinä heti kärventynyt ja pudottanut neulasiasi. Kohta koittaa loppiainen ja riisumme sinut arkiasuun. Saat kuitenkin jatkaa pihamaalla kynttilöihin verhottuna niin kauan kuin tuntuu mukavalta eikä kevät ajaa ohitse ja vie voitoa.

"Joulukuusivarkaissa"

Omalla luvalla koiran kanssa kuusta oltiin hakemassa. Isännältä ei lupaa herunut, koska muutama vuosi sitten kaksi koiraa ja kissat kaatoivat koko kuusi- koreuden pariin kertaan ja neulasia löytyi vielä juhannuksenakin.

Päivän pituus on niin lyhyt, ettei joulukuusen hakuun voi kauas mennä. Joten ihan tuohon hevoslaitumen taakse liukasteltiin koiran kanssa. Tovi siinä tuumailtiin ja ihmeteltiin - ei tahtonut nähdä metsää puilta eikä sopivaa puuta metsältä.

Mutta sieltähän se sorjaoksainen metsäkuusi löytyi sen verran kaukaa aidan takaa, ettei hepat olleet päässeet siihen käsiksi. Vähän se vaikuttaa toispuoleiselta, mutta ei todellakaan haittaa, koska seinän viereen se kuitenkin tulee torpan kammarissa. Ja sitten vain sahaamaan.

Nyt "vihreä neito" seisoo ylväästi kammarissa vanhanaikaisessa kuusenjalassa ja odottaa jo jännittyneenä huomista pukemista joulujuhla-asuun. Toivottavasti ei jännitykseltään pudota neulasiaan jo ensimmäisenä yönä.

Hätäisen emännän porkkanalaatikko

Joka vuosi tuntuu, että aika käy vähiin jouluruokien valmisteluissa. Perinteisen laatikot ja kinkun kastikkeineen haluan ehdottomasti tehdä itse. Muita juhlapöydän herkkuja voi sitten hankkia valmiina tuotteina.

Sain mielestäni todellisen neronleimauksen!

Mitä turhaan keitellä tuntitolkulla riisipuuroa porkkanalaatikkoon, kun sopivan määrän voi ostaa marketistakin valmiina - aamupuuroksi tai välipalaksi tarkoitetun.

Siis kilo porkkanoita kuorittuina ja paloiteltuina kattilaan, soseeksi noin 20 min. sisällä. Sekaan puuro, muna, suola, inkivääri, kerma ja siirappi sekä veitsenkärjellinen jauhettua valkopippuria. Pinnalle korppujauhot ja voita nokareina.
JA SE ON SIINÄ. Ei kauan nokka tuhissut.

Määrästä tuli ihan sopivasti torpan porukalle -1,5litran vuoka täyteen kiehumisvaroineen.

.

Operaatio Amatsoninliljan pelastus!

Muutama viikko sitten päätin pelastaa äitiäni "hukuttamasta" amatsoninliljojaan (Eucharis amazonica) . Niitä oli kasteltu varmuuden vuoksi ilmeisesti joka päivä etteivät ne vaan kuole. Siitähän ei tullut mitään, vaan lehtiä alkoi kellastua toinen toisensa jälkeen. Huonolta näytti.

Hain liljat "turvaan" torpalle. Jaoin sipulipaakut parhaani mukaan ja istutin suurempaan ruukkuun ja uuteen multaan. Vein kammariin piirongin päälle valoisaan paikkaan. Ja kas! Viikkoon en ole torpalla ollut, mutta nyt vastassa oli tosi iloinen yllätys - kaikkiin kolmeen sipuliin on tullut esille hentoinen kukkavarsi.

Ihanaa!  Katsotaan ja seurataan kasvun ihmettä.